Brasilian presidentinvaalien toisesta kierroksesta näyttää tulevan odotettua tiukempi: "Epäselvyyttä lisää, onko Bolsonarolla piilokannatusta, joka ei näy mittauksissa"
Ensi sunnuntaina pidettävästä Brasilian presidentinvaalien toisesta kierroksesta on odotettavissa ennakoitua tiukempi. Ensimmäisellä kierroksella oikeistopopulistinen Brasilian istuva presidentti Jair Bolsonaro sai 43,2 prosenttia äänistä ja työväenpuoluetta edustava, vuosien 2003–2010 presidentti, Luiz Inacio Lula da Silva 48,4 prosenttia.
Tulosta pidettiin hieman yllättävänä, sillä Lulan ennakoitiin saavan ensimmäisellä kierroksella äänistä yli puolet.
Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen arvelee, että asetelmat toisella kierroksella näyttävät tiukemmilta kuin useat mielipidetiedustelut ovat ennakoineet.
– Epäselvyyttä hiukan lisää se, onko Bolsonarolla piilotettua kannatusta, joka ei näy mittauksissa, Teivainen arvioi.
Teivainen huomauttaa Lulan mahdollisuuksia parantavan sen, että ensimmäisellä kierroksella kolmanneksi (Simone Tebet) ja neljänneksi (Ciro Gomes) sijoittuneet ehdokkaat ovat ilmaisseet tukeaan hänelle – ”toinen vähän selkeämmin ja toinen vähän kaarrellen”.
Helsingin yliopiston alue- ja kulttuurintutkimuksen professori Jussi Pakkasvirta pohtii, mitä tapahtuu, jos Lula voittaa vaalit täpärästi.
– Tuleeko silloin spekulaatiota, josta Bolsonaro on puhunut, eli trumpilaista ”vaalit on laittomat”? En jaksa uskoa, että se Brasiliassa veisi paljon pidemmälle. Se tarvitsisi sotilaiden tuen, jos Bolsonaro alkaisi jotain tällaista puuhata, Pakkasvirta muistuttaa.
Pakkasvirta lisää, että Bolsonaron kiistämishaluja vähentänee se, etteivät Brasilian lähiympäristö ja Joe Bidenin Yhdysvallat ole suosiollisia tällaisille projekteille.
Jos Lula voittaa presidentinvaalit, hänelle olisivat edessä hankalammat ajat kuin Bolsonarolle, sillä Brasilian kongressin asetelmat ovat Bolsonarolle suotuisammat. Bolsonaroa tukevat ehdokkaat saivat presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen aikaan järjestetyissä parlamentti- ja kuvernöörivaaleissa paljon sellaisia voittoja, joita ei ollut ennakoitu.
– Lulalla on todennäköisesti vastassa vastahakoinen, jopa vihamielinen parlamentti. Brasilian puoluejärjestelmä on aika monimutkainen, mutta Bolsonaron omalla puolueella on melkein sata edustajaa. Lulan puolueella ja sen kanssa liittoutuneilla on noin 80 edustajaa, Teivainen taustoittaa.
Myös Teivainen muistuttaa, että kansainvälinen konteksti on tällä hetkellä suosiollisempi Lulalle, vaikka Brasilian parlamentissa on Bolsonarolle suotuisa enemmistö.
– Vaikka Bolsonaro häviäisi toisella kierroksella, hänellä on kuitenkin henkilökohtaisesti aika laajaa kannatusta. Ehkä hänen tukemiensa ehdokkaiden vaalivoitot kuvernööri- ja parlamenttivaaleissa osoittivat, että bolsonarismi on vahvemmalla pohjalla kuin moni odotti. Se ei jäänyt satunnaiseksi tähdenlennoksi, vaan on juurtunut jossain määrin ainakin puolipitkällä tähtäimellä yhden vaalikauden yli Brasilian poliittiseen todellisuuteen, Teivainen sanoo.
Pakkasvirta nostaa esiin tosiasian, että Brasilia on kahtiajakautunut maa kuten useat muutkin Latinalaisen Amerikan valtiot.
– Pitkäjänteistä politiikkaa on vaikea tehdä, kun hallitukset vaihtuvat. Presidenttivaltaisessa järjestelmässä vaihtuu koko hallinto 4–6 vuoden välein. Brasilia on kuitenkin poikkeus, sillä Lula oli kaksi kautta aiemmin, Pakkasvirta taustoittaa.
Lulalla oli 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä presidenttinä projekti, joka kantoi toiselle kaudelle.
– Hän teki aika dramaattisia uudistuksia, jotka hyödyttivät köyhää väestönosaa, Pakkasvirta sanoo.
Presidenttikautensa jälkeen Lula joutui vankilaan, mutta tuomio mitätöitiin, kun oikeusprosessin todettiin jälkeenpäin olleen epäasiallinen. Myös Bolsonaroa ja hänen poikiaan vastaan on erilaisia oikeusprosesseja.
– Viime vuosina Brasiliassa on paljon puhuttu tai käyty kiistoja siitä, onko oikeuslaitos politisoitunut aiempaa enemmän. Yksi argumentti on, että siitä on tullut paljon tehokkaampi ja myös valtaapitäviä oikeuslaitos on pystynyt laittamaan kalterien taakse. Tietysti näkyvimpänä esimerkkinä Lula ja monet hänen puoluetoverinsa, Teivainen kertoo.
Hän lisää, että myös monet Brasilian bisneseliitin näkyvät johtajat ovat saaneet vankeustuomioita.
– Sitten toinen argumentti on, että oikeuslaitos on politisoitunut, kun Lulan tuomio ikään kuin mitätöitiin myöhemmin ja todettiin oikeusprosessin olleen epäasiallinen syyttäjän ja tuomarin toimien vuoksi.
Etelä-Amerikassa on noussut parin vuoden aikana valtaan useita vasemmistolaisia presidenttejä, kuten Chilessä, Perussa, Kolumbiassa, Boliviassa ja Argentiinassa.
– 2000-luvun ensimmäinen kymmenen vuotta oli aika lailla samankaltainen. Silloin oli vasemmistolainen hallinto useissa valtioissa samaan aikaan. Tietysti Bolivia ja Venezuela kärjessä, Lula Brasiliassa ja Michelle Bachelet Chilessä. Näyttää siltä, että tällä hetkellä on myös näin, mutta silti on erilaisia tilanteita, Pakkasvirta sanoo ja lisää, että vasemmistojohtajien joukossa on myös erilaisia toimijoita.
– Pidän Gustavo Petroa, Kolumbian presidenttiä, aika kokeneena poliitikkona, joka teki aika mielenkiintoisia kuvioita. Hän teki maanomistajien ja suurviljelijöiden kanssa diilejä bogotalaista eliittiä vastaan. Hänellä on mahdollisuuksia jollain tavalla. Sitten jos katsoo Pedro Castilloa Perussa, niin hän ei ole kauhean suosittu edes omien joukossa.
Teivainen kertoo, että Kolumbiassa presidentti Petro valitsi hallituksensa keskeisiin ulkoministerin ja talousministerin tehtäviin perinteisten valtapuolueiden tyyppejä.
– Petro on pyrkinyt luomaan laajempaa koalitiota, joka ei edustaisi vain vasemmistoa.
Pakkasvirta pohtii, että Chilen Gabriel Boric, Petro ja Lula saattavat löytää toisensa aika helposti. Hän sanoo, että tukea voi tulla myös Argentiinan Alberto Fernandezilta ja Bolivian Luis Arcelta.
– Nämä maat saattavat löytää yhteistä, mutta sitten näissä maissa on niin erilainen tilanne. Eihän Mercosur-yhteistyökään tökkimättä ikinä mene, Pakkasvirta sanoo viitaten Etelä-Amerikan maiden kauppajärjestöön.
Miltä näyttää Etelä-Amerikan tulevaisuus seuraavien 5–10 vuoden aikavälillä? Pakkasvirta nostaa esiin maanosan valtavat mineraalivarannot sekä ison maataloussektorin.
– Latinalaisessa Amerikassa on aika paljon sellaisia asioita, joita esimerkiksi Euroopassa nyt kaivataan. Mutta Latinalainen Amerikka on ottanut etäisyyttä Eurooppaan. Se on aika yllättävää, kun ne lainausmerkeissä ovat perinteisiä länsimaisia demokratioita, Pakkasvirta sanoo.
Pakkasvirta sanoo, että olisi Euroopan tehtävä lähentyä Etelä-Amerikkaa.
– Luulen, että se olisi olennaisen tärkeää. Voisi kuvitella, että vasemmistohallituksilla saattaisi olla jonkinlaista intressiä olla Euroopan kanssa enemmän tekemisissä, mutta sitten niillä on se oma peli Venäjän ja Kiinan kanssa, Pakkasvirta päättää.