Beirutin satamaräjähdys olisi ollut vältettävissä
Keskiviikkona tulee kuluneeksi vuosi siitä kun paljon nähnyttä Beirutia kohtaisi poikkeuksellinen onnettomuus. Libanonin pääkaupungin satamaan huolimattomasti varastoidun, lannoitteissa käytetyn ammoniumnitraatin räjähdyksessä kuoli yli 200 ihmistä ja tuhansia loukkaantui.
Laajoja alueita Beirutista raunioittanut räjähdys oli voimakkuudeltaan suurimpia, jonka ihminen on saanut aikaa ilman ydinlatausta. Sen aiheuttama paineaalto ja ääni havaittiin Kyproksella saakka.
Vuosi tapahtuneen jälkeen ilmassa on yhä monia avoimia kysymyksiä. Ilmeiseltä vaikuttaa kuitenkin se, että Libanonin päättäjät ja viranomaiset olisivat voineet tehdä paljon, tai edes jotain, onnettomuuden välttämiseksi.
– Todistusaineisto viittaa vahvasti siihen, että jotkin hallinnon virkailijat ymmärsivät satamassa olevan ammoniumnitraatin voivan johtaa kuolemiin ja hyväksyivät hiljaisesti tämän riskin olemassaolon, todetaan Human Rights Watchin (HRW) tiistaina julkistamassa raportissa.
Ihmisoikeusjärjestön mukaan Libanonin korruptoituneessa hallinnossa syyllistyttiin vähintäänkin ”rikolliseen huolimattomuuteen”. Räjähteissäkin käytettävästä vaarallisesta ammoniumnitraatista tiesivät kirjeenvaihdon mukaan lukuisat ministeriöt, tulli, asevoimat ja poliitikot aina presidentti Michel Aounia ja pääministeri Hassad Diabia myöten.
Johtavat poliitikot pitävät kuitenkin yhtä eivätkä hevin istu syytettyjen penkille. Räjähdyksen tutkintaa johtanut tuomari Fadi Sawan yritti viime joulukuussa saada Diabin ja joukon muita ministereitä vastaamaan syytteisiin laiminlyönneistä. Kävi kuitenkin niin, että Sawan itse erotettiin tutkinnan johdosta.
Myös Sawanin seuraajan yritykset saada poliitikkoja suojaava koskemattomuus kumotuksi ovat olleet toistaiseksi tuloksettomia. Kuolonuhrien omaiset suunnittelevat protestoivansa räjähdyksen vuosipäivänä, heitä poliitikkojen pakeneminen immuniteetin suojaan raivostuttaa.
– Rauhanomaisten mielenosoitusten aika on ohi… varokaa vihaamme, varoitti omaisia edustava Ibrahim Hoteit AFP:n mukaan.
HRW:n mukaan riippumaton kansainvälinen tutkimus on ainoa keino saada oikeutta uhreille. Libanonin vallanpitäjien voidaan järjestön mukaan epäillä rikkoneen paitsi oman maansa lakeja myös kansainvälisen oikeuden velvoitetta suojella kansalaistensa ”oikeutta elämään”.
Kohtalokas lasti saapui Beirutin satamaan Moldovan lipun alla purjehtineella Rhosus-aluksella marraskuussa 2013. Virallisen tiedon mukaan ammoniumnitraatti oli matkalla Mosambikiin, mutta velkoihin liittyneen oikeusriidan takia alus jäi Libanoniin. Siellä lasti lopulta purettiin varastoon lokakuussa 2014.
Ammoniumnitraatin todellista määränpäästä ja tilaajasta on paljon epävarmuutta. Joidenkin epäilyjen mukaan kaiken takana olisi Libanonissa vaikutusvaltainen iranilaismielinen Hizbollah-järjestö, minkä järjestö on kiistänyt.
Aivan varmaa ei ole sekään, räjähtikö vuosi sitten satamaan varastoitu koko noin 2 750 tonnin lannoitelasti vai oliko huomattava osa siitä varastettu jo aiemmin. Entä mikä sytytti tulipalon, jota räjähdys hieman myöhemmin seurasi? Selitys hitsaustöistä remontin yhteydessä ei tyydytä kaikkia.
Tapauksen selvittämistä vaikeuttaa se, että räjähdystä seuranneena vuotena Libanon on vajonnut yhä syvemmälle poliittiseen ja taloudelliseen kaaokseen.