Aurinkotuolisotaa ja rajoituksia lyhytvuokraukselle – näin turistien suosikkikohteet ovat pyrkineet suitsimaan liikamatkailua

Teidän luksuksenne on meidän kurjuutemme.

Näin luki eräässä mielenosoituskyltissä, kun noin 20 000 liikamatkailua vastaan protestoinutta mielenosoittajaa jalkautui Palman kaupungin kaduille Mallorcalla heinäkuussa.

Protestin taustalla olevat organisaatiot haluavat rajoituksia matkailulle Baleaarien saarilla, joihin kuuluvat Mallorca, Menorca ja Ibiza. Baleaareille matkusti viime vuonna ennätykselliset 17,8 miljoonaa kävijää, ja tänä vuonna määrän uskotaan vain kasvavan.

Järjestäjien mukaan nykyinen matkailumalli on venyttänyt julkiset palvelut katkeamispisteeseen, vahingoittaa luonnonresursseja ja tekee asunnon löytämisestä paikallisille yhä vaikeampaa.

Massaturismin negatiiviset vaikutukset ovat saaneet paikalliset protestoimaan kesän aikana myös muualla Espanjassa, ainakin Barcelonassa, Malagassa ja Kanariansaarilla.

Kreikassa puolestaan on käyty ”aurinkotuolisotaa”, kun hallitus on pyrkinyt sakottamalla suitsimaan ilmiötä, jossa rannat peittyvät yritysten luvattomasti pystyttämiin aurinkotuoleihin. Hallituksen toimet seuraavat viime vuonna nähtyjä paikallisten protesteja, joissa yritysten valtaamia rantoja protestoinut ”rantapyyheliike” levisi Paroksen saarelta maanlaajuiseksi.

Myös Kreikassa yllettiin viime vuonna ennätyksellisiin matkailijamääriin, kun maassa vieraili noin 33 miljoonaa ihmistä.

Kun korona käytännössä pysäytti matkailun ympäri maailmaa, ilmassa oli Oulun yliopiston matkailumaantieteen professorin Jarkko Saarisen mukaan toiveita siitä, voisiko matkailun tapaa miettiä uusiksi kestävämmältä pohjalta.

– Mutta kyllä ihan selkeästi on palattu takaisin sille samalle kasvu-uralle.

Maailman matkailujärjestön UNWTO:n raportissa vuodelta 2018 liikamatkailu määriteltiin tilanteeksi, jossa matkailulla on suhteettomasti negatiivisia vaikutuksia paikallisten elämänlaatuun tai matkailijoiden kokemukseen.

Liikamatkailussa ei Saarisen mukaan ole kyse pelkästään siitä, että matkailijoita on liikaa, vaan myös matkailun luonteen muuttumisesta. Muutoksen taustalla ovat alustatalous ja asuntojen lyhytvuokraus, kuten esimerkiksi Airbnb.

– Matkailijat eivät pysykään enää niissä tiloissa, jotka on varattu heille, vaan he tulevat tavallaan näyttämön taakse, missä paikalliset ihmiset elävät normaalia arkielämää, Saarinen kuvailee.

Seurauksena vuokrien hinnat nousevat, mikä ajaa paikallisia kauemmas kaupunkien keskustoista. Lisäksi paikallisten käyttämät palvelut ruuhkautuvat ja saattavat toisaalta korvautua matkailijoille suunnatuilla palveluilla. Esimerkiksi Venetsia on pikkuhiljaa tyhjentynyt paikallisista asukkaista, ja heidän aiemmin käyttämänsä palvelut ovat korvautuneet muun muassa matkamuistomyymälöillä, Saarinen sanoo.

– Se tietysti muuttaa paikan luonnetta ja paikallisten ihmisten hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä.

Barcelonassa yksi mielenosoittajien päähuolista on juuri asumisen hinta. Paikallisten viranomaisten mukaan se on noussut 68 prosenttia viimeisen vuosikymmenen aikana. Liikamatkailu on vaikuttanut Barcelonassa myös kaupankäyntiin ja työolosuhteisiin.

– Paikalliset kaupat sulkevat ovensa tehdäkseen tilaa kaupoille, jotka eivät palvele asuinalueiden tarpeita. Ihmisillä ei ole varaa vuokriinsa, sanoi Barceloneta-alueella asuva 35-vuotias muusikko Isa Miralles uutistoimisto AFP:lle heinäkuun alussa.

Yksi liikamatkailun haasteista on professori Saarisen mukaan myös se, miten tietylle väestömäärälle mitoitettu infrastruktuuri kestää suuria vierailijamääriä. Esimerkiksi Teneriffalla kärsittiin keväällä vesipulasta kuivan talven jälkeen, ja matkailu on suuri vedenkäyttäjä.

Heinäkuun alussa järjestetyssä massaturismia vastustaneessa mielenosoituksessa barcelonalaiset muun muassa ampuivat turisteja vesipyssyillä.

Yleensä mielenosoittajien kritiikki esimerkiksi Espanjassa on Saarisen mukaan kuitenkin kohdistunut päättäjien tekemään politiikkaan ja matkailun sääntelyyn. Myös Saarinen on sitä mieltä, että nopein tapa reagoida liikamatkailun ongelmiin olisi parempi sääntely esimerkiksi lyhytvuokrauksessa.

– Jos jossakin on menestytty liikamatkailun hallinnassa, ne ovat kaupunkeja, joissa on otettu tiukemmat rajoitteet vuokraustoimintaan, hän sanoo.

Lyhytvuokrauksen sääntöjä on tiukennettu esimerkiksi Amsterdamissa.

Myös Barcelonassa asuntopolitiikkaan yritetään puuttua. Kaupunginvaltuusto ilmoitti kesäkuun lopussa kieltävänsä asuntojen vuokraamisen matkailijoille vuoteen 2028 mennessä, jotta asunnot saataisiin takaisin paikallisille asuntomarkkinoille. Turisteille vuokrattavia asuntoja on Barcelonassa tällä hetkellä yli 10 000.

Kaupunginvaltuuston päätös voi kuitenkin johtaa vielä oikeustaisteluun.

Etelä-Euroopan kaltainen liikamatkailuilmiö tuntuu ainakin toistaiseksi Suomesta katsottuna kaukaiselta.

Pienessä mittakaavassa samankaltaisia ongelmia on kuitenkin ilmennyt jo ainakin Rovaniemellä, Saarinen huomauttaa. Siellä Airbnb-vuokraus on ajoittain käynyt naapureiden hermoille, ja turisteja on esimerkiksi ilmaantunut paikallisten pihoille ihmettelemään revontulia.

Saarinen onkin sitä mieltä, että lyhytvuokraamisen sääntely olisi syytä katsoa Suomessakin kuntoon ajoissa, ennen kuin ongelmia ilmenee.

– Se on kuitenkin keskeinen asia siellä taustalla. Eihän meillä hotellikapasiteetti missään kaupungeissa ole sitä luokkaa, että massat pääsisivät niiden kautta tulemaan. Hotellit myös yleensä on kaupunkisuunnittelussa sijoitettu sinne, missä ajattelemme, että matkailun kuuluukin tapahtua.

Entä miten yksittäisen matkailijan pitäisi suhtautua liikamatkailuun? Olisiko syytä jättää kokonaan menemättä sellaisiin kohteisiin, joissa liikamatkailu on jo ongelma?

Jos ruuhkaisiin kohteisiin haluaa kaikesta huolimatta matkustaa, kehottaa Saarinen ajoittamaan matkan sesonkien ulkopuolelle, jos vain mahdollista.

– Totta kai voi ajatella, että pyrkisi välttämään paitsi ruuhkasesonkia, myös niitä ruuhkakohteita.

Esimerkiksi Sveitsissä pyritään nyt tasaamaan matkailuhuippuja koko vuoden ajalle nostamalla esiin hiljaisempia sesonkeja ja syrjäisempiä kohteita. Sveitsin matkailujärjestön mukaan liikamatkailu ei yleisesti ole Sveitsissä ongelma, mutta pullonkauloja syntyy välillä paikallisesti.

Saarinen ehdottaa, että suomalaismatkailija voisi etsiä Välimeren sijasta lomakohteita vaikkapa Itämeren ympäristöstä, jossa ei ole ainakaan toistaiseksi yhtä ruuhkaista eikä myöskään kesällä yhtä tukalaa.

Majoitusvaihtoehtoja pohtiessa Saarinen kehottaa miettimään eri majoitusten paikallisvaikutuksia. Lyhytvuokrauspalveluilla on hänen mukaansa esimerkiksi huomattavasti pienempi työllistävä vaikutus kuin hotelleilla, joten turistien valinnoilla on vaikutusta myös esimerkiksi alueen verotuloihin.