Analyysi: Sote ei kaadu Väyryseen, mutta kolme uutta kapinallista muuttaisi tilanteen
Sote- ja maakuntauudistuksen ympärillä kuohuu, mutta riittävätkö hallituspuolueiden hupenevat voimat viemään sen läpi eduskunnasta?
Lisää spekuloitavaa tuli, kun eduskuntaan paluunsa ajankohdalla keplotteleva europarlamentaarikko Paavo Väyrynen muutti jälleen suunnitelmiaan. Kun Väyrynen jäi ilman vastakaikua yrityksessään keskustan puoluevaltuuston johtoon, hän yrittää palata jo kesäkuussa äänestämään sote-uudistusta vastaan.
Sote-rintamasta on jo lähtenyt kokoomuksen Elina Lepomäki, ja tuskin kokoomuksen jättänyt Harry ”Hjallis” Harkimokaan enää sormeaan punaiselta napilta siirtää. Tässäkin tapauksessa voimasuhteet äänestyksessä olisivat vielä 102–97 hallituksen eduksi.
Kuten pääministeri Juha Sipilä on todennut, Väyrysen äänestäminen sotea vastaan on laskettu ”särkymävaraksi”.
Vaikka hallituksella ei ole voimasuhteiden kanssa akuuttia hätää, rivistä ei saisi livetä enää mielellään enää yhtään edustajaa. Kolme uutta sote-kapinallista kääntäisi jo tilanteen opposition eduksi luvuin 100–99.
Jos äänestystä johtaisi puhemiehen paikalla SDP:n Tuula Haatainen, oppositiolta olisi yksi ääni pois. Todennäköistä kuitenkin on, että äänestyksen vetää varsinainen puhemies Paula Risikko (kok.). Ainakaan keskustalaista varapuhemiestä Mauri Pekkarista ei nuijan varteen tilanteessa laiteta.
Ahvenanmaan edustaja Mats Löfström ei yleensä äänestä hallituksen esityksiä vastaan, mutta Ahvenanmaan itsehallinnolle ongelmallisena pitämäänsä sotea hän ei ole tukemassa.
Ehtiikö ja pääseekö Väyrynen ylipäätään äänestykseen, on toinen juttu.
Väyrystä tuuraava kansanedustaja Mikko Kärnä on ilmoittanut harkitsevansa Väyrysen valtakirjan riitauttamista oikeudessa, jos tämä pyrkii palaamaan eduskuntaan kesäkuussa.
Eduskunnan virkamiesjohdossa joudutaan nyt pohtimaan asiaa. Perustuslaki toteaa asiasta 28. pykälässään vain, että ”edustajantoimen hoitaminen keskeytyy siksi ajaksi, jonka kansanedustaja toimii Euroopan parlamentin jäsenenä. Edustajantointa hoitaa tänä aikana hänen varaedustajansa.”
Kesken kauden eduskuntaan ovat europarlamentista palanneet aiemmin Astrid Thors (r.) ja Marjo Matikainen-Kallström (kok.). Paluu johtui kuitenkin heidän toimikautensa päättymisestä, kun taas Väyrynen yrittää paluuta kesken kauden.
Nyt selvitetään, vaikuttaako Väyrysen paluu kesken kauden hänen asemaansa kansanedustajana. Miten perustuslain 28. pykälää tilanteessa tulkitaan, on hyvä kysymys. Jonkinlaista tulkinta-apua siihen, mitä säännöksellä on tarkoitettu, voi ehkä saada lain säätämisen aikaisista oheismuistioista.
Perustuslaillinen Väyrys-tutkinta pitää joka tapauksessa epävarmuudessa lähtökuopissa europarlamenttiin olevaa keskustan Mirja Vehkaperää ja häntä eduskuntaan tuuramaan varautunutta kalajokelaista Eija Nivalaa.
Hallitusryhmistä on lähestytty hattu kourassa myös oppositiossa olevia kristillisdemokraatteja ja RKP:tä, josko niiden ryhmistä löytyisi edes poissaolijoita tai tyhjän äänestäjiä. Toistaiseksi ainakaan julkisia lehmänkauppoja ei ole syntynyt.
Jos hallitusenemmistöä ei olisi viime kesänä jätetty pelkkien sinisten varaan, nyt ei ehkä tarvitsisi laskeskella yksittäisiä edustajia. Mutta ei tarvitsisi myöskään, jos kokoomusjohtaja Petteri Orpon auktoriteetti olisi riittänyt omien rivien suorassa pitämiseen.
Lepomäki, Harkimo ja Helsingin pormestari Jan Vapaavuori ovat vähät välittäneet Orpon johtajuudesta. Viime viikonloppuna Vapaavuori nolasi Orpon jälleen Twitterissä nälvimällä, että ”keskustalainen pääministeri johtaa kahta hallituspuoluetta kolmesta ja kolmannella ei ole näkemystä”.
Orpon asema kokoomuksessa alkaa näyttää tuskaiselta, mutta loput eduskuntaryhmän sote-kriitikot ilmeisesti sentään pysyvät pilttuissaan. Keskustassa ja sinisissä ei rivistä lipeäjiä ole.
Sote- ja maakuntauudistusta on yritetty saada valmiiksi jo keskustan ja kokoomuksen kesäkuun toisena viikonloppuna pidettäviin puoluekokouksiin.
Se tuskin onnistuu muuten kuin väkisin rusikoimalla, joten realistisempaa on odotella ratkaisevia äänestyksiä juhannusviikolle. Lakien on oltava voimassa heinäkuun alussa, jotta maakuntavaalit voitaisiin järjestää lokakuussa.