Ajatus kaksoiskuntalaisuudesta on keskustan lempilapsi, mutta sen lainsäädäntöön vieminen on vaikeaa – kakkoskunta olisi pieni, pippurinen ja ketterä, visioi tietokirjailija
Keskusta on useassa yhteydessä linjannut tavoittelevansa kaksoiskuntalaisuutta, mutta ajatuksen vieminen lainsäädäntöön on osoittautunut hankalaksi.
Tietokirjailija, entinen pääministerin erityisavustaja Juha Kuisma keskittyisi kaksoiskuntalaisuuden kehittämisessä verotukseen. Hänen mukaansa mallin kannattaisi perustua vapaaehtoiseen ilmoitukseen.
– Veronmaksaja voisi ilmoittaa täyttäessään veroplankettia, kuinka monta kuukautta vuodesta hän haluaa maksaa veroja kakkospaikkakunnalle. Se voisi olla työsuhdeasunto- tai mökkipaikkakunta, mikä sitten harkitaankin sopivaksi määritelmäksi. Verot ohjautuisivat oikeudenmukaisesti siihen kuntaan, jossa tämä ihminen viettää aikansa, ehdottaa Kuisma.
Kuisman mukaan verotuskysymys on paljon vaikuttamistapoja olennaisempi. Hän pitääkin huonona sitä, että verojen jakaminen on tapana jumiuttaa kiinni äänioikeuteen, jossa muutos törmää herkästi vaikeisiin perustuslakikysymyksiin.
– Nämä ovat toisistaan riippumattomia. Verojen maksaminen oikeaan kuntaan oikeassa suhteessa on paljon olennaisempaa kuin se, mitkä ovat vaikuttamistiet siinä tai tässä kunnassa.
Kuisman mukaan äänioikeus täytyisi pitää siinä kunnassa, missä on kirjoilla – eli missä oleskelee eniten.
– Jos ilmoittaa olevansa seitsemän kuukautta vuodesta jossakin kunnassa, mielestäni automaattisesti pitää kirjata niin päin, että kirjat siirtyvät sinne, vaikka se olisi kesämökki tai tunturimaja. Se on se nivelkohta.
Kuisman mielestä sote-palveluiden siirtyminen pois kuntien vastuulta nimenomaan perustelisi sitä, miksi veroja kannattaisi pystyä maksamaan myös osa-aikaiseen kuntaan.
– Jäljelle jäävien kunnan toimintojen, elinvoiman, asumisen ja yrittäjyyden kannalta tämä uudistus olisi välttämätön. Kakkoskunta olisi pieni, pippurinen, ketterä ja hyväkuntoinen. Uudistus tasoittaisi pelimerkkejä kuntien kesken ja inhimillisiä resurssejakin saattaisi siirtyä sinne, missä toivottaisiin niiden olevan, Kuisma sanoo.
Uudistus tasoittaisi pelimerkkejä kuntien kesken ja inhimillisiä resurssejakin saattaisi siirtyä sinne, missä toivottaisiin niiden olevan.
Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Reinan mukaan on hyvä, että kaksoiskuntalaisuutta selvitetään, mutta hän näkee verojen jakamisessa kahteen kuntaan myös paljon vaikeita puolia.
Reina huomauttaa, että sote-uudistuksen myötä verotulojen jakautumisella kuntien välillä ei tule enää olemaan samalla tavalla merkitystä. Lisäksi valtionosuudet ja tulevaisuudessa mahdollisesti käyttöön otettava maakuntavero täytyy ottaa huomioon mallien punninnassa.
Jos kaksoiskuntalaisuus perustuisi vapaaehtoiseen ilmoitukseen, kuntien olisi vaikea ennakoida verotulojaan.
– Jos se olisi ihan vain vapaa ilmoitus, se tekisi kyllä tuloverotulojen kohdentumisen kuntien välillä aika mielenkiintoiseksi, enkä pysty hahmottamaan, miten se esimerkiksi valtionosuusjärjestelmään ja -tasaukseen resonoisi.
Reina on skeptinen sen suhteen, voisiko kaksoiskuntalaisuudesta olla kuntatalouden ongelmien ratkaisijaksi.
– En oikein usko sellaiseen ajatukseen, että tämä olisi keino vahvistaa joidenkin kuntien taloutta ikään kuin nollasummapelinä. Jos se on pois jostain, on vaikea nähdä, että se noin vain toimisi, Reina toteaa.
Hän viittaa myös valtiovarainministeriön elokuussa 2021 julkaisemaan selvitykseen, jonka tuloksissa todetaan yksiselitteisesti, että kunnallisverotuksen jakaminen useampaan kuin yhteen kuntaan ei ole toteuttamiskelpoinen ajatus.
En oikein usko sellaiseen ajatukseen, että tämä olisi keino vahvistaa joidenkin kuntien taloutta ikään kuin nollasummapelinä.
Reinan mielestä uusien verotusmallien sijaan olisi hyvä huomioida ja hyödyntää niitä positiivisia vaikutuksia, joita osa-aikaisilla asukkailla jo nyt kunnille on. Ihmiset tuovat kakkoskuntaansa muun muassa kiinteistöverotuloja, sosiaalista pääomaa sekä paikallista taloutta piristäviä euroja palveluita käyttäessään.
Reinan mukaan kaksoiskuntalaisuuskeskustelussa olisi joka tapauksessa olennaisinta olla selvillä siitä, mitä ongelmaa uudella mallilla yritetään ratkaista.
– Ainahan tekniset kysymykset voidaan ratkoa, mutta se kysymys on juuri siitä, mikä on se perimmäinen asia, jota sillä pyritään hoitamaan. Pitää punnita, aiheutetaanko ongelmia lisää toisaalla. Pidän tämän arviointia avoimin mielin tervetulleena, Reina toteaa.