92-vuotiaan nuorenparin unelma – käsi kädessä joulukirkkoon
Vielä vuosi sitten joulun aikoihin Hemmi ja Eila Jaaralla (o.s. Kauppi) ei ollut aavistustakaan heitä yhdistävistä jutuista.
Ei yhteisestä syntymäpäivästä, tulevasta hääpäivästä, lukuisista lehtihaastatteluista tai molemmille rakkaimmasta jouluperinteestä.
Puhumattakaan siitä ikimuistoisesta ikäihmisten juhlasta, kun pariskunnan katseet kohtasivat ensimmäistä kertaa Oulun yliopiston Saalastin salissa järjestetyssä tilaisuudessa.
Loppuosa kiehtovasta rakkaustarinasta onkin historiaa, jonka sadattuhannet suomalaiset pääsivät loppusyksystä jakamaan yhdessä Hemmin ja Eilan kanssa.
Kunnioitettavaan 92 vuoden ikään ehtineen pariskunnan salamarakastuminen ja naimisiinmeno räjäytti niin perinteisen kuin sosiaalisenkin median kanavat tavalla, jota kumpikaan ei olisi voinut etukäteen edes kuvitella.
– Monessa olen ollut minäkin mukana, mutta mistään ei ole kirjoitettu läheskään näin paljon. Ja vieläpä ihan postiivisia juttuja, naureskelee Hemmi taannoiselle mediamylläkälle.
– Kyllähän se vähän hassulta tuntui, kun oma kuva oli ihan lööpeissä asti, Eila muistelee omia tuntemuksiaan.
Oulun keskustan tuntumasta Tuirasta Hemmin luokse kauas Yli-Iihin muuttanut Eila kiittelee, kuinka hienosti hänet on otettu uudessa ympäristössä vastaan.
– Kun kuljetaan yhdessä tuolla kylän raitilla, niin ihmiset tervehtivät ja sanovat, että täällä se nuoripari astelee.
Kirkossa käynti kuuluu jouluun. Ja nimenomaan joulupäivän aamuna.
Hemmi Jaara
Joulupäivän aamuna Hemmin ja Eilan yhteinen askel suuntautui lähellä sijaitsevaan Yli-Iin kirkkoon. Rauhallisesti ja arvokkaasti käsi kädessä.
Kuin kruununa sykähdyttävälle tarinalle juuri kirkkoreissu on molempien elämässä ollut joulun tärkein perinne jo vuosikymmenten ajan.
– Kirkossa käynti kuuluu jouluun. Ja nimenomaan joulupäivän aamuna, Hemmi täsmentää.
Molempien mieli laukkaa nostalgisesti aikaan, jolloin joulukirkkoon kuljettiin ainoalla ”oikealla” tavalla eli hevosella.
– Kirkko alkoi aamulla kello kuusi, ja matkaa kertyi parikymmentä kilometriä. Ensin piti hoitaa muut maatilan työt, ja pakkastakin oli joskus aika reippaasti. Mutta niin vain kirkkoon asti aina selvittiin, Hemmi muistelee.
Eila muistaa parhaiten omat kirkkoajelunsa lapsuuden kotimaisemista Kuivaniemeltä.
– Meillä oli kaksi hevosta, vanhempi hevonen ja nuorempi varsa. Isä ja velipoika olivat kuskeina. Niinhän siinä sitten kävi, että reissu meni aina loppujen lopuksi kovaksi kilvanajoksi, hän nauraa.
Vaikka ajat ja menopelit ovat muuttuneet, muita jouluun liittyviä juhlaperinteitä ei Jaarojen tarvinnut lähteä muuttamaan.
– Semmoinen ihan perinteinen maalaisjoulu, Hemmi muistuttaa, ja Eila nyökkää hyväksyvästi vieressä.
Sukulaisten tapaamisen ohella ohjelmaan kuuluu tietysti hyvä ruoka.
Tärkeimmäksi jouluherkukseen tuore aviomies mainitsee riisipuuron. Ja tietysti kinkun, jonka paistamisesta riittää muisteltavaa.
– Parhaimmillaan olen ostanut kaksi kymmenen kilon kinkkua kerralla. Piikkimittari kylkeen, ja sitten seuraamaan paistumista. Nyt pääsin jo vähemmällä, kun tilasin valmiiksi paistetun ja pienemmän kinkun.
Eila paljastaa nauttivansa muiden herkkujen ohella erityisesti laatikoiden tuomista aromeista.
– Nykyään en enää itse jaksa tehdä. Laatikoissa tärkeintä on niiden tuoksu. Se on aina ollut sitä joulun tuntua parhaimmmilllaan, hän kuvailee.
Häälahjoja tuli niin paljon, että niistä riittää iloa pitkäksi aikaa.
Hemmi Jaara
Joululahjojen suhteen nuoripari päätti noudattaa matalaa profiilia.
– Häälahjoja tuli niin paljon, että niistä riittää iloa pitkäksi aikaa. Eihän tänne sisälle enää mitään tavaroita mahdukaan. No, korkeintaan euroja tietenkin, Hemmi veistelee tyypilliseen tapaansa.
Tärkein toive molemmilla on pysyä terveenä ja saada viettää laadukasta aikaa yhdessä.
Pariskunta on yhteen muuttamisen jälkeen huomannut, että oman kunnon ylläpitäminen on helpompaa, kun lähellä on ihminen, joka sparraa ja kannustaa.
– Yhdessä salilla käydessämme Eila tekee liikkeet pikkuisen paremmin. Eihän minulle jää muuta vaihtoehtoa kuin alkaa treenata entistä kovemmin, että pysyn mukana. Se voisi olla vaikka sopiva uuden vuoden lupaus, Hemmi filosofoi.
Eila muistuttaa, että henkisen hyvinnoinnin ylläpitämiseksi ei kotoa tarvitse lähteä mihinkään. Pelkkä rakkaus ja läsnäolo riittävät.
– Kun kuljemme täällä kotona, ja askeleet kohtaavat tuossa lattialla, niin yleensä halataan. Monta kertaa päivässä.