6-vuotias Anja ja viisi muuta murhattiin julmasti kirveellä – Surmat toivat tekijälle Suomen viimeisen siviilioikeuden kuolemantuomion

Rikoshistoria

Keskiviikkona on kulunut tasan 80 vuotta oikeudenkäynnistä, josta saatu tuomio jäi lajissaan viimeiseksi suomalaisessa oikeushistoriassa.

Sekatyömises Toivo Koljonen tuomittiin kuolemaan kuudesta murhasta 19. huhtikuuta 1943. Koljonen on viimeinen siviilioikeuden kuolemaan tuomitsema ja teloitettu henkilö Suomessa.

Koljosen oli surmannut kuusi ihmistä Huittisten Karhiniemen kylällä reilua kuukautta aiemmin maaliskuussa 1943. Nuorin uhreista oli 6-vuotias tyttö.

Suomi kävi samaan aikaan jatkosotaa Neuvostoliittoa vastaan. Julma murha kuohutti laajasti mieliä sotaa käyvässä maassa.

Lahdessa vuonna 1910 syntynyt Koljonen oli sortunut jo nuoruudestaan asti useisiin pikkurikoksiin. Ennen talvisotaa hän sai tuomion pahoinpitelystä.

Talvisodassa Koljonen palveli rintamalla Karjalankannaksella. Välirauhan aikaan hän syyllistyi muun muassa polttoainevarkauksiin.

Helsingin raastuvanoikeus tuomitsi hänet vankilaan neljäksi vuodeksi ja kymmeneksi kuukaudeksi varkauksista ja ampuma-aserikoksesta.

Vankeudessa moitteettomasti käyttäynyt Koljonen valitteli maaliskuussa 1943 Huittisten varavankilan metsätyömaalla hajonneita työkalujaan. Sillä verukkeella hän pääsi käymään työkaluvarastolla.

Uusien työkalujen hankkimisen sijaan Koljonen pötki kuitenkin pakoon. Siinä hän myös onnistui. Koljosesta tuli vankikarkuri.

Seuraavan päivän iltana Koljonen ilmaantui Hakasen perheen kodin ovelle Huittisten Karhiniemen kylässä. Koljonen pyysi yöpaikkaa.

Perheen isä Kalle Hakanen oli kuullut vankikarkurista radiossa, ja hän arvasi tulijan olevan juuri Koljonen. Niinpä Koljonen pakeni metsään.

Aamuyöllä 17. maaliskuuta Koljonen palasi Hakasen pihapiiriin. Hän tunkeutui talon tupaan ja kahmi itselleen orrelta leipää.

Isäntä Kalle Hakanen saapui yllättäen paikalle. Koljonen karkasi hänen kimppuunsa kirves kädessään. Kalle Hakanen kuoli tuvan lattialle.

Paikalle saapunut emäntä Anna Hakanen taisteli hieman vastaan, mutta Koljonen surmasi hänetkin useilla kirveen iskuilla.

Seuraavaksi Koljonen siirtyi navettaan, jossa hän surmasi perheen 28-vuotiaan tyttären Alli Hakasen. Talolle palattuaan hän murhasi julmasti kirveellä vielä 11-vuotiaan Aulis Hakasen ja 6-vuotiaan Anja Hakasen. Nuorin uhreista kuoli sänkyynsä.

Samaan aikaan Hakasille sattui saapumaan perheen tuttava Anna Mäkinen. Hänestä tuli Koljosen kuudes uhri. Sitten Koljonen pakeni.

Kuolleet löysi lopulta lehmien hätäistä ammuntaa ja talon kummallista hiljaisuutta ihmetellyt naapuri.

Koljonen onnistui jatkamaan pakomatkaansa vielä parin viikon ajan, kunnes hänet lopulta saatiin kiinni silloisessa Sääksmäen kunnassa.

Koljonen ei kyennyt kertomaan selkeää motiivia julmalle teolleen.

Sota-aika mahdollisti Suomessa kuolemantuomiot, joten Huittisten välikäräjät tuomitsi Koljosen kuudesta murhasta kuolemaan. Hovioikeus ja korkein oikeus eivät muuttaneet tuomiota. Armahdusta ei myöskään antanut presidentti Risto Ryti, kun Koljonen sitä anoi.

Koljosen kuolemantuomio pantiin täytäntöön lokakuussa 1943 Turussa sijaitsevalla Kärsämäen ampumaradalla.

Historioitsija Teemu Keskisarja perehtyi laajasti Koljosen tarinaan vuonna 2015 julkaistussa kirjassaan Kirves. Keskisarja valittiin kevään 2023 eduskuntavaaleissa kansanedustajaksi perussuomalaisten listalta.