1800-luvun lopulla hirvet kävivät vähiin, ja Turun seudulla sudet aloittivat poikkeavan ruokavalion – Tutkimus selvitti ihmislihan osuuden
Turun seudulla 1800-luvun lopulla liikkunut susilauma tappoi parin vuoden aikana 22 lasta.
Oulun yliopiston tutkijat selvittivät, että ihmislihan osuus niiden kokonaisravinnonsaannissa oli pieni. Tutkimustulosten mukaan ihmiset ovat muodostaneet maksimissaan 10–15 prosenttia susien ravinnontarpeesta.
Turun seudulla pelkoa aiheuttaneet surmatyöt teki ilmeisesti sama alfapari pentuineen.
Dosentti Juho-Antti Junno kertoo, että kyseiset Turun seudun sudet turvautuivat tavallisesta poikkeavaan ruokavalioon, koska niiden pääsaaliseläin hirvi oli alueella käynyt vähiin.
– Tämä on voinut tarkoittaa esimerkiksi maatilojen kotieläinten hyödyntämistä, mikä on todennäköisesti totuttanut sudet ihmisten läheisyyteen, Junno sanoo tiedotteessa.
Viimeinen susi kyseisestä susilaumasta kaadettiin alkuvuodesta 1882. Turkulaisessa koulussa täytettynä säilytetty susi on antanut tutkijoille mahdollisuuden perehtyä sen ruokavalioon.
Suden turkista otettiin karvanäytteitä, joiden stabiilien hiili- ja typpi-isotooppien koostumusta verrattiin muihin aikalaissusista saatuihin näytteisiin.
Ihmisperäisen ravinnon oletettiin näkyvän eroina karvan tyvi- ja latvaosien välillä. Tutkimuksen mukaan ihmiskudoksen määrä susien kokonaisravinnonsaannista oli todennäköisesti vähäinen, sillä ihmislihan syöntiin viittaavia muutoksia suden ravinnossa ei havaittu.
Susi oli historiallisten lähteiden perusteella käyttänyt ihmisravintoa viimeksi noin kaksi kuukautta ennen kuolemaansa. Karvankasvun nopeuden perusteella tutkijat olettavat, että tietoa suden ravinnosta saadaan noin neljän viimeisen elinkuukauden ajalta.
Vertailuaineisto kerättiin 1800-luvun lopulla eläneiden susien turkeista Riihimäen metsästysmuseon kokoelmista. Lisäksi analysoitiin kahden muun epäillyn ihmislihaa syöneen suden turkin isotooppisuhteita.
Professori Jouni Aspin mukaan tuoreet tutkimustulokset eivät varsinaisesti tue susien lapsensyönnin mahdollisuutta, mutta sitä ei voi sulkea kokonaan pois.
– Samasta aineistosta on tekeillä myös geneettinen tutkimus, jolla on tarkoitus selvittää tutkittujen yksilöiden sukulaisuussuhteita sekä niiden alkuperää. Niidenhän on useissa yhteyksissä väitetty olleen koirasusia, Aspi toteaa.