Ruma puhe ei ratkaise ongelmia
Sisäinen keskustelu tuppaa olla sellaista, että tullaan ja lyödään pesäpallomailalla sellaisia mielipiteitä päähän, jotka ei vastaa omia, summasi keskustan varapuheenjohtaja Juha Rehula puolueen tilaa Suomenmaan verkkolehdessä (23.6.20).
Viime vaaleissa eduskunnasta tippunut Rehula on huolissaan keskustalaisten sisäisen vastakkainasettelun kärjistymisestä etenkin sosiaalisen median eri kanavilla.
Rehulan näkemyksessä on vinha perä, ikävä kyllä.
Pitkään jatkunut gallup-alho aiheuttaa keskustan kentällä tuskaa. Kun tilanteeseen ei ole yhtä selkeää syytä eikä kannatuskäyriä saada nousuun, etsitään syyllisiä helposti omista riveistä.
Ja tuo tuska tuntuu purkautuvan sekä sisäisillä että julkisilla keskustelukanavilla. Niissä ei aina karsasteta sanoa suoraan ja rumasti, mitä eri mieltä olevista aatesisarista ja -veljistä ajatellaan.
Keskustelu on vain voimistunut sen jälkeen, kun keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni ilmoitti eroavansa valtiovarainministerin tehtävistä.
Ajatus mahdollisesta puheenjohtajakisasta on saanut monien tunteet kuumenemaan. Välillä puheissa on ollut niin tumakka sävy, ettei se enää palvele kenenkään etua, päinvastoin.
Osansa haukuista on saanut Suomenmaa, jonka on nähty seisovan milloin kenenkin puolella.
Tehtäköön se tässä selväksi, että keskustan pää-äänenkannattaja ei asetu puolueen sisäisissä väännöissä kenenkään puolelle, vaan pyrkii uutisoimaan journalistisin periaattein kaikista keskustaan liittyvistä teemoista.
Henkilövalintojen kohdalla lehti pyrkii antamaan tasapuolisen tilan ja näkyvyyden kaikille ehdokkaille. Päätöksen keskustan johdosta tekee puoluekokous.
Eikä puoluelehden tehtävä ole aina silitellä keskustan linjauksia myötäkarvaan. Terve kritiikki kuuluu avoimeen demokratiaan myös puolueiden sisällä.
Aina yhteiskunnalliset puheenaiheet eivät ole keskustan johtohahmojen ja näkyvien poliitikkojen kannalta niin miellyttäviä. Niistäkään ei kuitenkaan ole syytä vaieta. Peittely johtaa harvoin hyvään lopputulokseen.
Keskusta on ollut parhaimmillaan riidellessään avoimesti, sanoi puolueen eduskuntaryhmän pääsihteerin tehtävistä eläköitynyt Seija Turtiainen huhtikuussa 2019 Helsingin Sanomille.
Turtiainen kaipasi avointa ja tunteita tuulettavaa keskustelua silloin, kun etsitään puolueen linjaa. Kansanliikkeen syvissä riveissä on totuttu siihen, että keskusteluissa haukutaan herrat ja annetaan rivakasti palautetta, jos tavallisten ihmisten ääni hukkuupäätöksenteosta.
On totta, että keskusta kaipaa rehellistä keskustelua. Jälkipyykki vuoden 2019 vaalikatastrofista ja sen syistä on yhä kesken. Hallitukseen lähtö hiertää sekin.
Sosiaalinen media tuntuu kuitenkin muuttavan myös puolueiden sisäistä keskustelukulttuuria suuntaan, joka ei ole millään tavalla rakentava.
Rumasti puhumista ei pidä sallia, vaikka käsiteltävänä olisi kuinka syvää pettymystä ja turhautumista tahansa.
Asioista voi sanoa suoraan ja rehellisesti perustellen ja argumentoiden. Silloin keskustelu yleensä johtaa myös dialogiin ja oletettavasti johonkin lopputulokseen.
Eikä vaikeassa tilanteessa olisi yhtään huono idea kysyä välillä myös sitä, että mikä puolueen ihmisiä yhdistää.
Se voi kantaa yllättävän pitkälle.