Hakekaa assistentti

Toimittajalta

Mies luotsaa myyntitiimiä kansainvälisessä firmassa, jossa on väkeä enemmän kuin suomalaisittain suuressa kaupungissa.

Hän tekee kaksi työpäivää päivässä. Ensimmäinen kestää kymmenkunta tuntia. Se on miehen koulutusta, kokemusta ja vahvuuksia vastaavaa työtä, jota varten hänet on alun perin taloon palkattu.

Kotiin tai hotellille päästyään mies syö ja selaa hetken uutisia. Sitten hän aloittaa toisen työpäivän, byrokratiasulkeiset. Ne kestävät neljä tuntia. Joka ikinen arkipäivä. Sama jatkuu sunnuntaina ja pyhävapaina, jotka ovat arkia muualla maailmalla.

Sulkeisiin kuuluvat strategia-, vuosi- ja kvartaalisuunnittelu sekä -budjetointi ja -seuranta. Myyntisuunnitelmia ja -raportteja jaetaan ylös, alas ja sivulle. Suunnitellaan ja raportoidaan matkoja, tapaamisia, sidonnaisuuksia sekä hankintoja ja poistoja. Tehdään ja tutkitaan projekti-, laatu-, riski- ja yritysvastuuseurantaa. Annetaan palautetta tiimille, kollegoille ja esimiehille, tukitoiminnoille ja toimintojen yhteisille projekteille. Tehostetaan toimintaa, järjestelmiä ja prosesseja, kehitetään itseä ja muita.

Viikossa tunteja kertyy noin kahdeksankymmentä. Palkka on sama tunneista riippumatta, tuloksesta saattaa saada bonusta. Lomaa on viisi viikkoa vuodessa.

Mies ei valita, huonomminkin voisi olla. Jos ei olisi töitä, tai jos työ olisi kokonaan ikävää. Ja onhan kuvio sama myös kavereilla, omassa ja monessa muussakin talossa.

Byrokratia kuuluu tietenkin työhön ja siitä on joskus apua myös tekijälleen, mutta pääsääntöisesti se hyödyttää vain muita.

Oletetaan, että kaikki byrokratia on todella tarpeen. Miten ongelma siis ratkaistaan? Sillä ongelmasta minun mielestäni on kyse.

Helppoa kuin heinänteko: palkataan assistentti. Jos on rahasta pula, leikataan miehen ja hänen tiiminsä palkkaa viisi prosenttia, niin saadaan kasaan tarvittava määrä ja ylikin.

Mieheltä voisi siirtää töitä assistentille vaikkapa 30 tuntia viikossa ja tiimiläisten töitä tunti päätä kohden.

Normaalissa työajassa ammattitaitoinen assistentti hoitaa mittavan määrän byrokratiaa ja paljon muuta kaupan päälle. Tämän tiedän kokemuksesta, sillä kuulun niihin onnekkaisiin, jolla moinen velho on muinoin yksikössään ollut. Heitä kutsuttiin silloin sihteereiksi.

Mies saa nyt kymmenen tuntia viikossa ja tiimiläiset yhteensä saman verran lisää varsinaisen työnsä tekoon. Siinä ajassa he myyvät mahdottomat määrät, sillä he ovat alansa huippuammattilaisia, kuten kaikki, joilla vielä töitä on. Myynti siis kasvaa, vaikka kulut pysyvät ennallaan.

Syntyy positiivinen kierre: tulos paranee, firma kasvaa, lisää väkeä palkataan. Ja myynti kasvaa, tulos kasvaa ja kohta onkin vuorossa palkankorotus kaikille ja parhaille tekijöille bonukset päälle.

Idea on vanha, ja sitä kutsutaan erikoistumiseen perustuvaksi työnjaoksi. Sen saa varastaa, olkaa hyvä.

PS. Mies on kuvitteellinen, ja yhteydet omaani ovat silkkaa sattumaa.

Taina Kivelä