Syksyn budjettiriihestä uumoillaan hallituksen viimeistä kovaa koitosta – keskustan ja vihreiden taistelun arvellaan jatkuvan, saamelaiskäräjälain uudistus jumittaa yhä
Elokuvaohjaaja Alfred Hitchcockin ja hänen kollegoidensa tikittävät pommit ovat kerta toisensa perään paineistaneet katsojia: pelastuuko päähenkilö ennen ajastimen laskemista nollaan?
Kesälomien jälkeen myös Suomen hallituksen näkökentässä on ajastin, joka laittaa takarajan ongelmien ratkomiselle.
Hallituksen viimeisten lakiesitysten on oltava 17. marraskuuta mennessä eduskunnassa, jotta ne ehtivät käsittelyyn vielä vaalikauden aikana. Samalla ensi kevään lähestyvät eduskuntavaalit kannustavat puolueita esiintymään yhä kärjekkäämmin äänestäjäkunnalleen, jotta valtaa olisi jatkossakin.
Kahdella edellisellä kaudella hallitus on ajautunut loppukauden paineessa suuriin vaikeuksiin. Aiempi pääministeri Juha Sipilä (kesk.) pyysi hallituksensa eroa, kun jättimäinen sote-uudistus karahti karille hallituskauden lopulla. Hallitus kuitenkin jatkoi vaaleihin saakka niin sanottuna toimitusministeristönä, siis ilman todellista valtaa.
Sipilän hallitusta edeltäneen Jyrki Kataisen (kok.) ja Alexander Stubbin (kok.) hallituksen kauden lopulla eripuraiset hallituspuolueet päätyivät kaatamaan omia lakihankkeitaan eduskunnassa kaksin käsin.
Sanna Marinin (sd.) hallituksella on avoinna edeltäjiinsä verrattuna enää vähän isoja ja kiistanalaisia lakipaketteja, joissa olisi ratkaisematta suuria poliittisia erimielisyyksiä.
Valtioneuvosto arvioi heinäkuun alussa, että noin 70 prosenttia hallitusohjelmasta on nyt toteutettu pääpiirteittäin suunnitelman mukaisesti.
Eräissä asioissa poliittisia päätöksiä on silti yhä tehtävänä. Lisäksi hallituskauden lopun yllä leijuu uhka ainakin kahdesta olosuhteiden tuomasta kriisistä, joita hallituksen on yhä ratkottava.
Yksi harvoista hallituksen suutariksi tussahtavista lakihankkeista voi olla saamelaiskäräjälain uudistaminen. Kyseessä tosin ei olisi ensimmäinen hallitus, jolle lain uudistaminen osoittautuisi mahdottomaksi.
STT:lle on povattu, että yksimielisyyteen pääseminen asiassa on ”ihan helvetin vaikeaa”.
Kiperin kysymys on se, miten saamelaisuus määritellään. Asiasta löytyy poliittisia rajalinjoja myös saamelaisten keskuudesta, mikä heijastuu myös eriäviin näkemyksiin hallituksessa. Erityisesti lappilaisilla kansanedustajilla lienee asiasta vahvoja kantoja, eikä kompromissien etsiminen ole helppoa.
Ainakin toistaiseksi muut aidossa jämähtämisvaarassa olevat lainsäädäntöasiat ovat huomattavasti kokonaisia lakeja pienempiä. Työelämään liittyvät muun muassa kysymykset palkka-avoimuudesta sekä siitä, miten työsuhde määritellään.
Molemmat työelämäasiat ovat kuitenkin lainsäädännöllisesti lillukanvarsia verrattuna sote-uudistuksen kaltaisiin valtaviin lainsäädäntökokonaisuuksiin.
Palkka-avoimuudessa keskustan on ollut vaikea hyväksyä suuria muutoksia siihen suuntaan, että palkkatiedot työpaikalla olisivat merkittävästi nykyistä avoimempia.
Vaalikauden lopulle on kasautunut jonkin verran ilmasto- ja ympäristöasioihin liittyviä hankkeita, joista hallituksessa on perinteisesti väännetty kättä ennen muuta vihreiden ja keskustan välillä.
Syksyllä ilmasto- ja ympäristöasioiden saralla eduskuntaan on etenemässä muun muassa parhaillaan lausuntokierroksella oleva niin sanottu ilmastolaki 2, jolla kunnat velvoitetaan tekemään ilmastosuunnitelmia. Samoin eduskuntaan on tulossa myös vihreän siirtymän investointien etusijamenettely lupaprosesseissa.
Samaan aikaan työryhmä työstää Suomen kansallista biodiversiteettistrategiaa, minkä työn on määrä valmistua tulevan syksyn aikana. EU:n päästövähennystavoitteista vuodelle 2030 puolestaan sovitaan unionitasolla ilmeisesti ensi keväänä, mitä ennen Suomen kannat pitää lyödä lukkoon.
Ilmasto- ja ympäristöasiat ovat olleet perinteisesti sydämen asioita vihreille. Niihin liittyvää lainsäädäntöä edistää ympäristöministeriössä puolueen puheenjohtaja Maria Ohisalo.
Samaan aikaan elinkeinoministerinä on keskustan Mika Lintilä ja maa- ja metsätalousministerinä keskustan Antti Kurvinen. Keskustaministerien johtamat ministeriöt ovat katsoneet asioita usein hyvin erilaisista näkökulmista kuin ympäristöministeriö.
Hallituksen sisällä on huolta siitä, onko vihreiden keskeisten tavoitteiden toteutuminen jäänyt liiaksi hallituskauden lopulle. Kun keskustalla ei ole lainsäädännössä jäljellä enää suuria tavoitteita, voi vihreiltä puuttua poliittiset kaupankäyntimahdollisuudet ristiriitojen aikana.
Maria Ohisalo ei allekirjoita tätä näkemystä, vaan viittaa heinäkuun alussa voimaan tulleeseen ilmastolakiin. Siihen on kirjattu tavoite, että Suomesta tulee hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä ja sen jälkeen hiilinegatiivinen.
– Kyllä tässä on isoja asioita liikkunut jo, ja iso kuva on käytännössä lyöty jo monella tavalla lukkoon. Ilmastolaki on tietysti tärkein hallituksen ilmastopoliittinen kädenjälki, Ohisalo sanoi STT:lle.
Ohisalo ei usko, että esimerkiksi ilmastolaki 2:n tai biodiversiteettistrategian suhteen hallituksessa nousisi mainittavia ongelmia.
– Hallituksessa yhdessä sovitut asiat viedään tietysti yhdessä myös maaliin. Tämä pätee ihan kaikkiin asioihin, Ohisalo sanoi.
Erityisesti sosiaali- ja terveysministeriön (STM) virkamiehet ovat olleet kovilla, kun ministeriö on takonut sote-uudistukset, hoitotakuut ja hoitajamitoitukset ylimääräisten koronalakien ohella.
Myös pitkälti koronan takia viivästynyt translaki on etenemässä siten, että esitys voitaisiin antaa elokuussa. Syksyllä STM:stä on tulossa vielä liuta esityksiä, muun muassa toimeentulotukilain uudistaminen, paperittomien terveydenhuolto ja mielenterveys- ja päihdepalvelulainsäädännön uudistaminen.
Hallitus tuskin joutuu ainakaan poliittisten kiistojen vuoksi aikataulun kanssa ongelmiin, mutta eduskunnasta on kiinni, miten ne ehditään käsitellä. Ainakin sosiaali- ja terveysvaliokunnan syksyssä on jälleen ruuhkaa.
Viime vaalikaudella hallituspuolueet syyttivät oppositiossa ollutta valiokunnan silloista puheenjohtajaa Krista Kiurua (sd.) myös siitä, että tämä olisi jumittanut valiokunnassa sote-uudistusta tahallaan.
Lainsäädäntöhankkeet ovat pitkällistä puurtamista, mutta poliitikot joutuvat kohtaamaan myös äkillisiä ja yllättäviä kriisejä – mustia joutsenia. Juuri näihin saattavat liittyä syksyn kovimmat poliittiset kiistat.
Yksi vakiintunut yllättäjä on ollut koronaviruspandemia. Osa mahdollisista rajoituspäätöksistä lankeaa paikallisille viranomaisille, mutta täysin pakoon pandemiaa hallitus tuskin silti pääsee.
Hallitus joutuu miettimään tehohoitopaikkoja ja sitä, kuinka paljon rajoituksia ihmiset useiden koronavuosien jälkeen enää sietävät. Näiden mahdollisten päätösten aikaan äitiyslomalta on palaamassa tiukkaa linjaa ajanut perhe- ja peruspalveluministeri Kiuru, jonka näkökannat tulivat aiemmin lopulta hallituksessa jyrätyiksi.
Ehkä kaikkein riitaisimmat näkymät liittyvät syksyn budjettiriiheen. Hinnat nousevat sellaisen tahtiin, että tuskin ainoatakaan esitystä kansalaisten arjen helpottamiseksi jää syksyllä näkemättä.
Hallituksen työkalupakkiin voidaan ehdottaa esimerkiksi polttoaineveron alennusta, ansiotuloveron alennusta ja arvonlisäveron alennusta. Samaan aikaan poliittiset pikaratkaisut yleensä vain pahentavat inflaatiota, koska ne lisäävät kysyntää ja nostavat hintoja.