Perussuomalaiset toteutti eduskuntavaaleissa todellisen uusjaon kaupunkien ympärillä
Kevään eduskuntavaalien dramaattisin uutisgrafiikka näytti, miten ennen laajalti keskustanvihreä kartta vaalipiirien suosituimmista puolueista värjäytyi perussuomalaisensiniseksi. STT selvitti, miltä muutos näytti kuntien ja kaupunkien kautta tarkasteltuna ja missä puolueet kasvattivat tai menettivät kannatustaan.
Edellisissä vaaleissa keskusta sai johtopaikan neljässä laajassa vaalipiirissä Manner-Suomen kahdestatoista vaalipiiristä ja perussuomalaiset yhdessä. Tänä keväänä keskusta ei ollut johdossa enää yhdessäkään vaalipiirissä, kun taas perussuomalaiset kävivät kärkeen kuudessa.
Kuntatasollakin muutos on valtava: vuonna 2019 keskusta niitti vielä maaseutupuolueperintönsä satoa ja oli ykkönen 173 kunnassa, mikä on yli kolme kertaa enemmän kuin toisena tulleella SDP:llä, jolla oli 46 kärkisijaa. Perussuomalaiset saivat eniten ääniä 35 kunnassa. Tänä vuonna keskusta oli kärjessä enää 104 kunnassa, kun perussuomalaisten kärkisijat liki kolminkertaistuivat 99 kuntaan.
Ykkössijat kunnissa eivät suoraan kerro puolueiden välisistä voimasuhteista, koska voimasuhteet syntyvät vaalipiireittäin valittujen kansanedustajien määristä. Ykkössijat kuitenkin ovat yksi keino tarkastella sitä, millaisista paikoista puolueiden kannatus kumpuaa.
Iso osa keskustan vaikeuksista juontuu juuri siitä, että sen kannatus vaihtelee voimakkaasti sen mukaan, ollaanko maaseudulla vai kaupungissa, summaa vaalitutkija ja valtiotieteiden tohtori Jussi Westinen, joka toimii tutkimuspäällikkönä Taloustutkimuksella. Keskusta on suosittu pääosin alueilla, joilla on vähän asukkaita ja siten niukasti ääniä jaossa. Perussuomalaisten kannatus jakautuu tasaisemmin, ja se luo puolueiden välille ison eron, jota keskustan on vaikea kiriä umpeen.
– Jos katsoo näitä vaaleja ja jakaa Suomen osiin, varsinaista heikkoa kohtaa ei (perussuomalaisilla) ole. Heikoin tulos on eteläisen Suomen kaupungeissa, mutta sekään ei ole millään tapaa heikko: Pori-Tampere-Lahti-linjan eteläpuolella he saivat 17 prosentin kaupunkikannatuksen. Ja Pohjois-Suomessa, jos vertaa 2010-luvun vaaleihin, perussuomalaiset menivät valtavia harppauksia eteenpäin, mikä tuli tietysti keskustan kustannuksella, Westinen sanoo.
Ainoastaan sisemmille kaupunkialueille eli suurten kaupunkien keskustoihin perussuomalaisten on ollut vaikea murtautua toden teolla, Westinen kertoo. Alueina ne ovat tärkeitä, koska noin 40 prosenttia suomalaisista asuu niissä, eli niissä on jaossa valtavasti ääniä.
Kaikkiaan vuoden 2023 vaalien äänistä 72 prosenttia annettiin kaupunkimaisissa kunnissa, 15 prosenttia taajaan asutuissa kunnissa ja 13 prosenttia maaseutumaisissa kunnissa. Kaupunkien tärkeydestä kertoo se, että vuoteen 2019 verrattuna keskusta menetti kaupungeissa 37 000 ääntä, taajaan asutuissa kunnissa 15 000 ääntä ja maaseutukunnissa 23 000 ääntä. Perussuomalaiset taas sai kaupungeista 43 000 ääntä enemmän, taajaan asutuissa kunnissa 21 000 ja maaseudulla 18 000 uutta ääntä.
Kaupunkimaisissa kunnissa keskusta menetti 7 ykkössijaa, pitäen sellaista enää Torniossa. Perussuomalaiset vei keskustalta ykkössijat muun muassa Oulussa, Kajaanissa, Rovaniemellä ja Seinäjoella ja kasvatti kaupunkien ykkössijojensa määrää 4:llä yhteensä 12:een. Maaseutumaisissa kunnissa, kuten Somerolla, Petäjävedellä ja Joutsassa, perussuomalaiset liki nelinkertaisti ykkössijansa 14:sta 55:een samalla kun keskusta putosi 135 ykkössijasta 89:ään. Näiden kuntatyyppien välille jäävissä taajaan asutuissa kunnissa, kuten Mynämäellä, Laukaassa ja Kurikassa, perussuomalaiset ja keskusta käytännössä vaihtoivat sijoituksia päikseen: keskustan 30 ykkössijaa supistui 14:ään ja perussuomalaisten 13 ykkössijaa paisui 32:een.
Osaltaan keskustan ikärakenne selittää puolueen hankaluuksia. Vaikka sen kannatus on Westisen mukaan edelleen eläkeläisten keskuudessa vahva, 80-luvulla ja sen jälkeen syntyneiden joukossa keskustan vetovoima on kutistunut todella heikoksi.
– Keskustan yksi suurimmista ongelmista on se, mitä se edustaa ja miten vaikeasti hahmotettava se on uusille sukupolville. Keskustan itseymmärrys siitä, mitä se haluaa olla, on tällainen edistyksellinen, kestävää luontosuhdetta vaaliva sivistyspuolue, joka on köyhän asialla alkiolaisessa hengessä. Tutkimuksista kuitenkin tiedetään, että moni suomalainen sijoittaa sen vähän keskustasta oikealle ja sen profiili typistyy maaseudun asioiden ajamiseen.
Samoin jatkuva kaupungistuminen vähentää väkeä keskustan perinteisiltä kannatusalueilta ja lisää asukkaita kaupunkeihin, joissa keskustalla on vaikeuksia saada kannatusta.
Keskustan kannatuksen laaja kaari on Westisen mukaan osoittanut alaspäin 2000-luvun alusta asti, vaikka keskustan oppositiokausi Jyrki Kataisen (kok.) sixpack-hallituksen hapuillessa ja Juha Sipilän valinta keskustan puheenjohtajaksi nostivatkin puolueen suurimmaksi vielä vaaleissa 2015. Osaltaan keskustaa varmasti painaa myös se, että tällä vuosituhannella puolue on ollut oppositiossa aiemmin vain vaalikausilla 1999–2003 ja 2011–2015.
– Se on varsin merkittävä riippakivi ja varsinkin se, että ainoana puolueena keskusta oli kahdessa viimeisessä hallituksessa, jotka toteuttivat hyvin erilaista politiikkaa hyvin erilaiselta hallituspohjalta, Westinen sanoo.
Onko vuosikymmeniä povattu keskustan auringonlaskun aika siis vihdoin koittamassa? Madonluvuista huolimatta Westinen ei ole asiasta vakuuttunut.
– Pelimerkit asetelmassa eivät voisi olla paljoa paremmat: he voivat kritisoida oppositiosta sekä perussuomalaisia että kokoomusta. Kyse on nyt aika paljon siitä, kykeneekö keskusta olemaan retorisesti tarpeeksi terävä, hän sanoo.
Puoluekannatusmittauksissa puoluevaihdokset keskustasta jakautuivat Westisen mukaan aika tasan kokoomukseen ja perussuomalaisiin.
– Keskittyminen pelkästään perussuomalaisiin on puolueen näkökulmasta ongelmallista. Keskustan kannatuskehityksen kannalta tärkeää on myös se, miten saadaan takaisin kokoomukseen siirtyneitä äänestäjiä.