Periaatteeton keskusta mahdollistaa ääriliikkeiden valtaannousun
”Olen ollut syvästi pettynyt valkoiseen maltilliseen, joka arvostaa ’järjestystä’ enemmän kuin oikeudenmukaisuutta; joka haluaa mieluummin negatiivisen rauhan, jossa ei ole jännitteitä, kuin positiivisen rauhan, jossa on oikeudenmukaisuutta.”
Lainaus on yhdysvaltalaisen ihmisoikeusaktivisti ja pastori Martin Luther Kingin kirjeestä keväältä 1963. King kirjoitti kirjeensä rotuerottelun purkamisen kanssa kipuilevalle valkoiselle väestölle Birminghamin vankilassa.
Kirje oli vastaus kuuden valkoisen paikallispoliitikon julkaisemaan kirjeeseen. Tuossa kirjeessä päättäjät olivat osoittaneet pintapuolista sympatiaa “rotuongelmien” kanssa kamppailevia mustia ihmisiä kohtaan, mutta olivat toivoneet, että epäoikeudenmukaisuuden haasteita ratkaistaisiin askel askeleelta, oikeusteitse ja valkoisten kansalaisten mielipahaa välttäen.
Nyt, yli 60 vuotta tapahtumien jälkeen on helppo sanoa, että 1960-luvun ihmisoikeusaktivismi oli välttämätöntä ja oikeutettua toimintaa oikeudenmukaisemman yhteiskunnan puolesta. Ajalla ja voittajien kirjoittamalla historialla on kuitenkin tapana pelkistää tapahtumia tavalla, jota saa saavutetut edistysaskeleet näyttämään jopa vääjäämättömiltä.
Edistys ei kuitenkaan ole vääjäämätöntä.
Yhteiskunnallinen muutos on aina kamppailua kansan mielipiteestä, oikeutuksesta ja vallasta. Ilman kirkkaita tavoitteita tai toimintaa ohjaavia periaatteita puolueet ja niissä vaikuttavat ihmiset ajautuvat helposti tilanteeseen, jossa muutosvastarinta ja olemassa olevien rakenteiden puolustaminen nousevat poliittisen toiminnan keskiöön.
Ilman poliittista tiekarttaa puolue päätyy helposti hyppimään ajankohtaisesta teemasta toiseen kansaa miellyttäviä kantoja etsien. Poliittisessa tutkimuksessa tällaista kutsutaan englannista kääntäen reaktiiviseksi politiikaksi. Sille on kuitenkin myös toinen termi: taantumuksellisuus.
Pelkään, että keskusta on taantumuksen tilassa. Olemme oppositiossa milloin vasemmalla vasemmistoliitosta, milloin oikealla kokoomuksesta. Puolustamme sairaaloita, vastustamme uudistuksia. Keskustasta ei saa otetta, vaikka yrittäisi. Puolue on kuin elohopea, joka pakenee sitä lähestyvää sormea.
Kun periaatteettomuus ja tavoitteiden epäselvyys yhdistetään haluun olla “ei oikealla eikä vasemmalla”, kyseessä ei ole pelkästään viestinnällinen haaste koventuvien poliittisten äänenpainojen ajassa. Tällainen asenne on historian isossa kuvassa suorastaan vaarallinen.
Kun maltillinen sentristi etsii “keskitien kompromissia” , hän samalla hivuttaa hyväksyttävyyden rajoja vähä vähältä oikeistolaisempaan suuntaan.
Sentristin luontainen konservatiivisuus ja mukavuudenhalu saa “perinteisiin arvoihin” vetoavan etnonationalistin vaikuttamaan tolkun ihmiseltä, siinä missä ratikkakiskoon itsensä kahlinneet elokapinalaiset puolestaan pelottavat ja suututtavat.
Sentristille puolen valitsemiseksi riittää usein se, miltä asiat tuntuvat ja näyttävät, sillä sentristi on usein vähän laiska ja altis muiden ihmisten mielipiteiden vaikutuksille.
Sentristille tulee aivan yllätyksenä, kun etnonationalistiksi itseään kutsuva tolkun kaveri osoittautuukin natsiksi! Ihan hyvä mies se on, sillä on vaan välillä vähän hurjia juttuja, toteaa hämmentynyt sentristi.
Toivon, että ohjelmatyö vakauttaa puolueen poliittisen kompassin, ja saa nuolen osoittamaan kohti yhteisiä päämääriä.
Luisu kohti demokratian rappiota on yllättävän nopea, jos demokratiaa, oikeusvaltiota ja ihmisarvoa kyseenalaistava puhe sallitaan. Puheet muuttuvat kovemmiksi puheiksi, kovemmat puheet teoiksi, teot lopulta väkivallanteoiksi.
Yhdysvallat on kylmäävä esimerkki siitä, miten Donald Trump on onnistunut vajaassa vuodessa heikentämään demokratian peruspilareita kansainvälisten sopimusten noudattamisesta sanan- ja lehdistönvapauden toteutumiseen.
Toivon, että kenttäkierrokselle lähtevät periaateohjelman ja Suunta Suomelle -ohjelman luonnokset avaavat puolueemme sisällä vilkkaan keskustelun jakamistamme arvoista ja tavoitteista.
Toivon, että ohjelmatyö vakauttaa puolueen poliittisen kompassin, ja saa nuolen osoittamaan kohti yhteisiä päämääriä. Sillä ilman niitä puolueesta uhkaa tulla vain mahdollistaja entistä vaarallisemmalle retoriikalle ja ihmisoikeuksia polkevalle politiikalle.