Kukkareppujätkät

Maailma ei ole tasa-arvoinen paikka. Maahanmuuttajien auttaminen ja sellainen kivan tiukkapipoinen tapa edistää luonnonsuojelua leimataan vain kukkahattutätien, vihervasemmistolaisten tai fillarikommunistien etuoikeudeksi.

Entäs sitten me maahanmuuttajien auttajat ja tiukan linjan luonnonsuojelijat, jotka emme ole tätejä emmekä vihervasemmistolaisia?

Nyt asiaan on tulossa korjaus. Kiitos tästä Espoon Sinisten puheenjohtajalle Seppo Huhdalle, joka eräässä Facebook-keskustelussa nimesi vaarallisesti fillareillaan kaahailevat viherpiiperot kukkareppujätkiksi.

Siinähän se on. Täydellinen nimi minulle ja kaltaisilleni fillarointia rakastaville maahanmuuttoon positiivisesti suhtautuville miespuolisille luonnonsuojelijoille.

Vihdoinkin saa olla yhtä aikaa sekä keskustalainen että mies ja kuulua nimettyyn ryhmään, joka kannattaa edellä mainittuja positiivisia asioita.

Me kukkareppujätkät olemme ilmiö.

Olemme ikuisia jätkiä, vaikka ikää meillä alkaa olla neljänkymmenen molemmin puolin ja perhettäkin on monelle siunaantunut.

Olemme kiinnostuneita kulutuksen ekologisuuteen liittyvistä kysymyksistä kuten kasvisruoasta, pyöräilystä, uusiutuvasta energiasta ja kirppareista. Jotkut meistä korjaavat itse farkkunsa ja osa on urheasti talvipyöräillyt töihin koko talven.

Kesällä suhaamme fillareillamme joogatunneilta katuruokafestivaaleille syömään somalialaisia kasvissambuuseja.

Puemme poikamme kapinallisesti punaiseen paitaan osoittaaksemme kykymme irrottautua perinteisistä sukupuolirooleista.

Me kukkareppujätkät olemme ilmiö.

Olemme epäilemättä kukkahattutätien tapaan vähän ärsyttäviä.

Valitsemme lautasellemme lihattomia terveellisiä ruokia, mutta kun kaverin silmä välttää, sujautamme joukkoon myös rasvaisen ja suolaisen lihapullan – joka ei lopulta edes maistu hyvälle.

Puhumme lentomatkailun päästöjen kasvusta, mutta illalla ostamme lentoliput viikonloppureissulle Berliiniin. Siellä hyvittelemme lentämisestä likaantunutta omaatuntoamme kiertelemällä kirppiksiä.

Pojan punaiseen paitaan perustunut sukupuoliroolikapinammekin kuihtuu viimeistään jalkapallon MM-kisalähetyksen alkaessa.

Meillä kukkareppujätkillä on kuitenkin potentiaalia muuttaa maailmaa ja itseämme, koska olemme uteliaita, osaavia ja tiedostamme ylikulutukseen liittyvät ongelmamme.

Seuraavaksi keksitäänkin nimi sille isolle luonnonsuojelijamiesten joukolle, jota (edes ekologinen) kuluttaminen tai maahanmuutto ei kiinnosta.

Siis niille äijille, jotka vain yksinkertaisesti ovat vihaisia oman mökkijärvensä veden likaamisesta ja avohakkuista. Ehkä Seppo Huhtakin lukeutuu niihin. Nimiehdotuksia otetaan vastaan.