Maailmanlopun koneet

Kurjen huuto ei sinä kesänä viiltänyt ilmaa takametsäämme rajautuvalla suolla.

Sen sijaan ruskeaksi turvepelloksi muuttuneessa suossa makasi juuttuneena traktori, joka päivä päivältä upposi syvemmälle, kunnes siitä näkyi enää hieman kopin kattoa. Joka päivä traktoria oli kiskomassa ylös yhä enemmän ja yhä suurempia toisia traktoreita.

Kyyjärveläinen suo ei ilmiselvästikään ole iloinen turpeensa päätymisestä lämmittämään kaupunkilaisten koteja.

Minua, pientä alle kymmenvuotiasta pikkupoikaa, harmitti lähinnä kauniin suomaiseman katoaminen. Pelto näyttää tasaisen tylsän ruskealta.

Ilmassa tuoksuu vahvasti öljy. Vaalitarkkailijaryhmämme on pysähtynyt mykistävän näyn edessä.

Merestä töröttää ruskeaksi ruostuneita öljytorneja, joista johtaa ruosteenruskeita paksuja metalliputkia valtaviin ruostuneisiin tehdaskomplekseihin kuivan maan puolelle.

Maantien kohdalla putket joko nousevat maasta tien yläpuolelle tai siirtyvät tunneleihin, jotka putkahtavat esiin tien toiselta puolelta.

Katson mykistyneenä Azerbaidžanin Sumqayitia, joka oli ensimmäinen tämän mittakaavan öljyntuotantoalue sekä Neuvostoliiton öljy- ja kemianteollisuuden keskus. Nyt se on maailman saastunein alue.

Täältä on ollut peräisin öljy, josta jalostetun polttoaineen voimalla kiisimme lapsena Pösöllämme mummolaan tai lensin vaihto-oppilasvuodestani nauttimaan Nizzan aurinkorannoille.

Ilma on sakeanaan harmaata pölyä, joka leijuu harmaiden hiililouhosten yllä. Sitä nostattavat maasta valtavat kirkkaankeltaiset kuorma-autot, kaivinkoneet ja mielikuvituksellista meteliä pitävät isot laitteet, joille ei ole suomenkielisiä nimiä.

Maailmanlopun koneet louhivat Venäjän Kuzbassin alueella kivihiiltä, jotta kotini Itä-Pasilassa pysyy lämpimänä ensi talvenakin.

Vuosi vuodelta ihmiskunta avaa uusia öljyä, maakaasua, kivihiiltä, turvetta ja muita polttoaineita tuottavia alueita ruokkiakseen jatkuvasti kasvavaa energiannälkäämme. Ikiaikojen kuluessa maaperään sitoutunut hiili vapautuu hetkessä ilmakehään ja lämmittää vaarallisella tavalla palloamme.

Kulutuksemme on jo niin suurta, että siirtyminen uusiutuvaan energiaan ei enää riitä.

Suomalainen bioenergia ei riitä kestävällä tavalla edes korvaamaan oman maamme parinsadan kaukolämpöverkon fossiilisten polttoaineiden kulutusta, jollei sen kulutusta nipistetä muualta.

Ydinvoimalat eivät korvaa bensiiniä autojen tankeissa eivätkä lämmitä kaukolämpöverkkojamme. Vesivoimalla on jo tuhottu lähes kaikki virtaavat vetemme. Tuulivoimalla ja aurinkoenergiallakin on rajoituksensa.

Länsimainen yhteiskunta näyttääkin uponneen syvälle suohon.

Lapsuuteni turvesuohon uponnut traktori saatiin lopulta ylös, kun riittävä määrä naapureita löi viisaat päänsä yhteen. Sama on nyt länsimaissa edessä koko yhteiskunnan tasolla.

Koko runsaaseen energiankulutukseen perustuva elämäntapamme täytyy muuttua, tai oma traktorimme uppoaa ja jää suohon lopullisesti.