Mitä yhteistä on huippu-urheilulla ja keskustan järjestötoiminnalla?
Tiesin, että ei voi olla huono julkaisu, kun huippu-urheilun arviointiryhmän loppuraportissa oli Karl-Erik Michelsenin nimi.
Ja niin siinä kävi, että hääpäivämme aterian valmistelu sai hieman kärsiä kun raportti vei minut suurelle ajatusmatkalle, kuten mikä tahansa muukin taideteos voisi viedä.
Hyvin pian huippu-urheilun korvasin ministereillä ja kansanedustajilla, kilpaurheilun maakunta- ja kuntapäättäjillä ja lajiliitot keskustan piireillä, joissa omanlaisensa toimintakulttuuri on muodostunut omien tavoitteiden, toimintaympäristön ja toimijoiden mukaan. Suosittelen!
Onneksi raportti ei ollut liian pitkä, nyt käsitteiden korvaaminen omilla oli yhtä hauskaa kuin lukea Juhani Ahon Rautatien Matti ja Liisa korvattuna omalla ja puolison nimellä.
En yritäkään rakentaa tässä loogisesti etenevää arviointia vaan enemmänkin hyppelehtivää hämmästelyä, hieman ajatusteni tahtiin.
Keskustan omilla lajiliitoilla, piireillä ja yhdistyksillä, onko meillä yhteinen visio onnistuttu sanoittamaan omanlaisiksi, alueille sopiviksi tavoitteiksi?
Tavoitteista tiedämme, että mikäli ne eivät ole riittävän konkreettisia tai uskottavia, ne eivät anna arkipäivän järjestötyöhön innostusta eivätkä toisaalta mahdollisuutta juhlia tavoitteiden saavuttamista.
Vaaleihin on helppo asettaa tavoitteita, kun niissä pärjätään luvuilla. Numero on niin selkeä asettaa ja selkeä tarkastella, mutta eikö meillä ole paljon muitakin tavoitteita muuttaa yhteiskuntaa kuin paikkamäärät?
Paikat toimivat välineinä muutokseen, mutta jo nyt olen saanut vahvistusta jäsenistöltä täältä Pirkanmaalta, että ei pelkästään vaalikoneistona toimiminen ole innostavaa, vaikka se osan meistä sytyttääkin.
Millaisia tuloksia toiminnallemme tavoittelemme?
Onko yhteinen tavoitteemme olla esimerkiksi kautta koko Suomen olla vaikuttamassa siihen, että julkiset toimijat hankinnoissaan määrittelevät sellaiset kriteerit, joilla lähellä toimivat yritykset, palveluntuottajat, järjestöt, säätiöt, ruuan tuottajat ovat aidosti hankintakilpailussa mukana?
Onko toiminnastamme syntynyt jo riittävän hyviä tuloksia vai tulisiko järjestöverkostoa hyödyntää niin, että Pirkanmaalla toteutetaan maakunnallisille ja kunnallisille päättäjille täsmäkoulutus juuri näihin asioihin? Mielellään miltei valmiilla valtuustoaloiteliitteellä.
Usein syvemmälle asioihin mennessä tulee hallita ja tulkita lakeja ja asetuksia. Pieni puute aloitetekstissä ja hyvä asia voi jäädä pitkäksi aikaa toteuttamatta. Sen sijaan hyvin rakennettu aloite tukee myös viranhaltijoiden työtä.
Jos järjestönä onnistumme tukemaan kunnissa ja alueilla tehtävää laaja-alaista vaikuttamistyötä, saamme näiden järjestömme kilpa-ja huippu-urheilijoiden arkea nostettua omalta osaltamme merkityksellisemmäksi, korkeatasoisemmaksi ja innostavammaksi.
Toiminnan muuttaminen voi olla raskasta.
Jos emme saavuta toiminnallamme tavoittelemiamme tuloksia, niin onko itsestään selvää, että muutamme toimintaa? Vai tuleeko harmiteltua olosuhteita ja seliteltyä onnettomilla yhteensattumuksilla?
Toiminnan muuttaminen voi olla raskasta, mutta tässäkin voisi toteuttaa menestyneen kilpapyörävalmennuksen periaatteita. Jos teemme yhdessä asiassa muutoksia, joka edistää tavoitetta yhdellä prosenttilla, viiden asian jälkeen voidaan juhlia näkyviä muutoksia.
Jos etsimme ja löydämme muutoksen paikat yhdessä, verkostona, voi kehittämisen paikkoja ja askeleita tapahtua monissa asioissa samanaikaisesti.
Huippu-urheilun arvioinnin loppuraportissa kaikkien toimijoiden yhteistyön edellytyksenä korostetaan avoimuutta ja luottamusta, vastuun jakoa ja osaamisen hyödyntämistä.
Resurssit voivat olla erilaisia eri kunnissa, piireissä ja muihin puolueisiin verrattuna puoluetoimistoissa.
Siksikin verkostomme, toimintakulttuurimme ja sosiaalisen pääoman lisääminen vaikka pienin, mutta täsmällisin askelin on innostavaa. Resurssi Pirkanmaalta käytettävissänne!