Peruskoulu kuntoon – miten? Osa II
Edellisessä blogissani avasin ratkaisuehdotusteni arkkua niistä toimenpiteistä, joilla minun mielestäni on peruskoulun tavoittelemille asioille nostattava vaikutus.
Kuten lupasin, jatkoa seuraa, sillä kyseessä on niin tärkeä asia, että nyt on syytä avata kaikkien arkut ja alkaa niistä kehittelemään parhaimmat, toteutettavissa olevat ja vaikuttavimmat teot.
Lasten ja nuorten mielenterveyteen liittyvät asiat pohdituttavat varmasti meitä kaikkia. Usealla meistä on siihen on selityksiä, ratkaisuja ja varmasti selitykset ja ratkaisut osuvat ainakin jonkun yksilön kohdalla maaliin.
Lähden tuolta ennaltaehkäisevästä päästä eli vanhemmuuden tukemisesta.
Varoitan heti, että en todellakaan ole sitä mieltä, että lasten ja nuorten mielenterveysongelmat johtuvat puutteellisesta vanhemmuudesta, mutta olen tunnistavinani joukon lapsia ja nuoria, joiden elämässä läsnä oleva, huomioiva ja rajat asettava terve aikuinen hyvinkin vahvistaa kasvua hyvään.
Olen ollut aistivinani, että vieläkin viestitämme monilla teoillamme, että koulu hoitaa asioita, joissa kuitenkin vastuu on yhteinen, kodin ja koulun.
On eri asia, mikäli lapsella ja nuorella on erityinen tilanne, missä kodin tukea ei juuri nyt ole olemassa.
Se on aina omien toimenpiteittensä tie ja nyt tässä en mene siihen. Puhun lähinnä siitä, että millaista viestiä viestitämme, mikä on kodin vastuu hyväksi ihmiseksi kasvattamisessa, silloin kun koti on ja siellä vähintään yksi aikuinen.
Mielestäni yksi kodin ja koulun yhteisellä vastuulla oleva asia on vastuun kantamiseen ohjaaminen. Tässä kuten, kaikessa kasvatuksessa, on huomioitava ikätaso ja yksilölliset erot, mutta jos vastuun kantamisen taidot eivät kehity, ollaan vaikeuksissa.
Vastuun kantamiseen ohjaaminen käy osalta aivan luonnostaan, lähes huomaamatta, mutta huomio siihen kiinnittyy viimeistään silloin, kun jokin mättää.
Vastuuta tulee oppia kantamaan niin monista asioista: tehtävistä, joita on annettu tehtäväksi (kotona ja koulussa), aikataulut (kotona ja koulussa), vastuu sanoista ja teoista toista kohtaan (kotona ja koulussa) ja vastuu siitä, mitä vastuuttomuudesta seuraa.
Jos koulussa tapahtuvien asioiden suhteen vastuun kantamista tulee saada potkittua ikätasolle, koti peesaa ja auttaa kiinnittämällä tähän erityistä huomiota ja päinvastoin.
Vastuun kantamisen ohjaamisessa tässä yhteistyössä kodin ja koulun välillä on hyväksi, kun molemmilla on yhteinen käsitys, miksi tämä taito on lapsen parhaaksi, mikä on ikätasolle tavoiteltavaa ja millä keinoin tähän voidaan tukea.
Ja nyt saa nauraa, mutta en ole vielä törmännyt parempaan konkretisointiin, mistä oikein on kysymys, kuin Opetushallituksen 90-luvulla toteutetussa Terve itsetunto -projektissa, jossa Ben Furman, Tapani Ahola ja Harri Hirvihuhta kehittivät Vastuunportaat-menetelmän.
Sen tuotoksena on muun muassa yksi kuva, miten ohjata vastuun kantamiseen.
Ratkaisuehdotukseni: Vastuunportaat huoneentauluksi joka kotiin. Lisäksi oppilaille kotitehtäväksi kertoa, mistä siinä oikein on kysymys.
Tämä on Peruskoulu kuntoon – sarjan toinen osa. Kymmenen muuta ehdotusta jäljellä.
