Peruskoulu kuntoon – miten?
Koska keskustelu peruskoulusta on jo hyvässä vauhdissa, hyppään kyytiin ja tuon siihen yhden näkökulman, jonka toivon osaltaan innostavan pohdinnan jatkamiseen.
Taustani tähän aiheeseen lähtee työkokemuksestani perusopetuksessa. Ensin 18 vuotta luokanopettajana ja sitten yläkoulun ja lukion opona 11 vuotta.
Luokanopettajan taitoja sain harjoitella taas viime vuonna täällä Tampereella, Lielahden supermahtavassa koulussa.
Olen opetussuunnitelmatyöhön hurahtanut Päijät-Hämeessä seudullisessa yhteistyössä ja pidän nykyistä opetussuunnitelmaa aivan fantastisena työvälineenä kaikille koulussa toimiville, mutta vain aivan liian laajana ja taitojen ohjaamisen osalta toteuttajien kontolle, ratkaistavaksi jätettynä.
Opetussuunnitelma sanana on harhaanjohtava. Suunnitelma viittaa siihen, että se on suuntaa antava ja muutettavissa.
Opettajalle se on kuitenkin sitova, eikä sitä opettaja voi muuttaa. Opetussuunnitelma on normi, vähän niin kuin työsopimus, jota on noudatettava. Eli, mitä opetussuunnitelmassa on, sitä pitää opetuksessa toteuttaa.
Olen erityisen ihastunut opetussuunnitelman laaja-alaisen osaamisen taitoihin. Taidot on luokiteltu seitsemään eri lohkoon: ajattelu ja oppimaan oppiminen, kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu, itsestä huolehtiminen ja arjen taidot, monilukutaito, tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen, työelämätaidot ja yrittäjyys sekä osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen.
Peukutan, sillä jos jokin näistä taidoista puuttuisi, olisi se melkoisesti elämää hankaloittavaa kelle tahansa meistä. Ongelmallista on vaan se, että näiden taitojen perusteellinen avaaminen, miten taitoja systemaattisesti harjoitellaan ja arvioidaan, tehdään edistymistä näkyväksi oppilaalle, on jätetty yksittäisen kunnan opetussuunnitelmatyön perusteellisuuden varaan tai jos kuntatasolla sitä ei ole aukaistu, yksittäisen koulun ja opettajan varaan.
Miten ohjaan oppilasta asettamaan tavoitteita omalle oppimaan oppimisen taidoilleen?
Taitojen opettaminen tapahtuu osana oppiaineiden opettamista. Väitän, että niinkin perustavaa laatua olevat taidot, kuin oppimaan oppimisen taidot, ovat jääneet kunkin pedagogin oman ajattelun varaan.
Olen hyvin vakuuttunut siitä, että meillä on erittäin ammattitaitoisia opettajia, jotka kykenevät loistavasti kehittämään omaa ohjausajatteluaan.
Mutta miksi emme tekisi tätä hieman helpommaksi ja selvemmäksi leikkaamalla sisällöistä rönsyt pois ja antamalla oppimaan oppimisen taitojen opettamiseen yhteiset askeleet. Miten ohjaan oppilasta asettamaan tavoitteita omalle oppimaan oppimisen taidoilleen? Miten teen näkyväksi hänen edistymistään näissä taidoissa? Mistä nämä taidot koostuvat?
Itse ajattelen, että yksi näistä taidoista on esimerkiksi aloittamisen vaikeuden voittaminen. Miettikää, mikä taito! Jos se olisi taidoista vahvimpia, mikään ei olisi mahdotonta.
Kysy keneltä tahansa opettajalta ja hänellä on heti nippukaupalla hyviä tapoja, miten oppilas autetaan alkuun, aloittamaan. Mutta miksi nämä taitojen osa-alueet ei ole aukikirjoitettuja niin, että jokainen oppilaskin tietää, mitä hänen kannattaa itsessään vahvistaa ja missä hän on jo edistynyt.
Jokainen huoltaja pystyisi tunnistamaan, mikä este juuri meidän nuorukaisellamme on nyt ylitettävänä, jolloin taidon edistymistä voidaan tukea yhdessä.
Toisella se voi olla sinnikkyys, toisella puuttuvat toistot, itsesäätely, kyky päästä epäonnistumisen pelon yli, luottamus omaan kykyyn oppia uusia asioita, lukeminen, pähkäily tai vaikka nälkä.
Alkuopetuksessa näiden taitojen ohjaaminen ja tarkastelu on erityisen näkyvää. Oma huomioni on, että näiden taitojen ohjaus on tarpeellista kaikenikäisille oppijoille, aina siihen asti, kunnes taidot ovat täysimittaisesti käytössä.
Kokemukseni mukaan noin lukion ja ammatillisen koulutuksen kolmannelle vuosiluokalle asti. Vähintään.
Ensimmäinen ratkaisuehdotukseni: oppimaan oppimisen taitojen portaat näkyväksi huoltajille, oppilaille ja opettajille esiopetuksesta toiselle asteelle.
Tämä on Peruskoulu kuntoon -sarjan ensimmäinen osa. Yksitoista muuta ehdotusta jäljellä.