Vihreää siirtymää vai siirtymää Amerikkaan?
USA julisti vihreän siirtymän ohjelmansa syksyllä 2022 (Inflation Reduction Act – IRA).
EU oli ensin innoissaan, että USA lähtee ”ilmastotalkoisiin mukaan”, mutta melko pian huomattiin, että kyse oli protektionismista huipussaan; maailman kauppaliiton (WTO) sääntöjen vastaisesta toiminnasta, jolla tuetaan USA:n yrityksiä ja teollisuutta (mukaan lukien Kanadan ja Meksikon vapaakauppa-alueiden yritykset) muita maita syrjien. Eurooppalaisilla yrityksillä ei ole asemaa tässä ohjelmassa.
Koska IRA sulkee markkinoita eurooppalaiselta teollisuudelta, ja kohdistaa paineita jakeluketjuille, jotka olivat vaikeuksissa jo covidin aikana, tulevat ne eurooppalaiset yritykset, joilla siihen on mahdollisuus, siirtämään tuotantoaan ja yritysten kotipaikkaa USA:han.
Korkeista energianhinnoista kärsivässä Saksassa tilanne alkaa jo konkretisoitua. Yritysten valuminen Keski-Euroopasta USA:han edullisemman energian ja valtiontukien perässä tulee varmasti näkymään komponenttien ja tavarantoimittajien liiketoiminnassa Suomessakin.
Suomessa ei USA:n toimintaa ole kovin ehditty arvostelemaan, sillä Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan ja oma tilanteemme Turkin porstuassa on vienyt suurimman huomion. Tilannetta ei kuitenkaan tule painaa villaisella, sillä IRA:n vaikutukset Euroopassa tulevat olemaan massiiviset.
Kysymys tulee repimään Eurooppaa, jonka tulisi koota voimansa ja ryhtyä toden teolla miettimään suhdettaan Kiinaan ja USA:han.
EU heräsi viime viikolla ja julkisti ”vastaiskunsa” – Green Deal Industry Planin, eli vihreän siirtymän teollisuussuunnitelman.
Suunnitelman perusajatuksena on mahdollistaa hiilineutraalin ja ympäristöystävällisen teknologian tukeminen EU:ssa – tuetaan vihreää siirtymää, jotta siirtymää USA:han ei tapahtuisi.
Tarkoitus on väljentää EU:n valtiontukisääntöjä ja mahdollistaa sitä kautta jäsenvaltioille oman teollisuutensa tukeminen.
Toinen merkittävä piirre on aikanaan koronaelvytystuen nimellä kerrytettyjen rahavarojen uudelleenohjaus vihreän siirtymän käyttöön. Tarkemmat yksityiskohdat ovat vielä auki ja komissio kutsuu jäsenvaltioita kommentoimaan suunnitelmiaan.
Vaikka komission ajatus on, että jäsenvaltiot pystyisivät ripeämmin tukemaan omaa teollisuuttaan, ja yritysten valuminen pois Euroopasta USA:han voitaisiin estää, tulee lopputuloksena todennäköisesti syntymään EU:n sisäinen ”America first”-tyylinen kilpailu ”Germany first”, ”France first”, ”Italy first”, jossa pienemmät jäsenvaltiot ovat riskissä jäädä suurten jalkoihin.
EU:n sisämarkkinoiden perusajatus on maiden välisten kilpailuolosuhteiden tasoittaminen ja tasavertaisten edellytysten luominen, jotta elinolot eri maissa tasoittuvat ja lähenevät toisiaan.
Valtiontuet ovat lähtökohtaisesti kiellettyjä, sillä köyhemmät tai pienemmät maat eivät pysty (verovaroin) tukemaan teollisuuttaan ja yrityksiään yhtä paljon, kuin suuremmat tai rikkaammat maat.
EU:ssa on tästä syystä valtiontukikontrolli, jonka puitteissa kieltoon voidaan myöntää poikkeuksia. Nyt tätä kieltoa on tarkoitus löysentää vuoteen 2025 asti.
Toistaiseksi suunnitelmaan ei ole suoraan yhdistetty EU:n yhteisen uuden velan ottamista, sillä aikaisemmin otetussa 750 miljardin euron potissa on vielä jaettavaa, mutta sekin kysymys tulee vielä vastaan. Kysymys tulee repimään Eurooppaa, jonka tulisi koota voimansa ja ryhtyä toden teolla miettimään suhdettaan Kiinaan ja USA:han.
Yhteisvelkaan ja valtiontukien löysäämiseen kohdistuvaa kritiikkiä Suomi on valtiovarainministeri Saarikon (kesk.) johdolla jo esittänytkin komissiolle. Pallo on pidettävä ilmassa.
EU-asiat eivät ole juurikaan näkyneet alkaneissa vaalikeskusteluissa, mutta voin taata, että ne tulevat näkymään merkittävänä osana kotimaan politiikkaa tulevalla vaalikaudella.