Suuryritysten verosuunnittelu on saatava kuriin
Kohu sähköverkkoyhtiö Carunan ympärillä ei näytä laantumisen merkkejä. Hyvä niin. Yhtiön reippaat hinnankorotukset ja verojen välttely sisäisten konsernilainojen avulla eivät saa unohtua.
Politiikassa toimivat tuntevat hyvin sanonnan: ”Asiat ovat niin, miltä ne näyttävät.” Tämä sama pätee hyvin myös Carunan tapaukseen.
Tästä maasta tuskin löytyy poliitikkoa, joka puolustaa julkisesti edellisen hallituksen tekemää kauppaa. Jälkiviisaana on helppo todeta, että Fortum myi pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) johtaman hallituksen suostumuksella sähköverkkoyhtiön parhaaseen markkinahintaan seurauksista välittämättä. Seuraukset ovat nyt kaikkien nähtävillä.
Myyjän olisi pitänyt ymmärtää, että yhtiöstä korkean kauppahinnan maksaneet sijoittajat pyrkivät saamaan sijoituksestaan parhaan mahdollisen tuoton. Parhaaseen mahdolliseen tulokseen pääsee yleensä hintoja nostamalla ja aggressiivisella verosuunnittelulla. Caruna teki molemmat.
Laskun maksajan rooli jäi sähköyhtiön asiakkaille ja veronmaksajille.
Jos todellakin on niin, että hallitus tai silloinen valtion omistajaohjausyksikön johto eivät tienneet, mitä myyntipäätöksestä seuraa, ne eivät ole olleet tehtäviensä tasalla.
Energiamarkkinaviraston ja valtiovallan mahdollisuudet puuttua jälkikäteen Carunan hinnankorotuksiin ovat rajalliset. Kuluttaja-asiamies on yrittänyt kohtuullistaa neuvotteluteitse hinnankorotuksia, mutta toistaiseksi ne eivät ole johtaneet mihinkään.
Elinkeinoministeri Olli Rehn on ilmoittanut, että ministeriö ryhtyy valmistelemaan lakia, jolla estetään vastaavat korotukset tulevaisuudessa.
Pääministeri Juha Sipilä puolestaan kertoi keskustan politiikka- ja toimintapäivillä viikonvaihteessa, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin suuryritysten aggressiivisen verosuunnittelun estämiseksi. Sipilän mukaan ”yritysverotuksen lähtökohtana pitää olla, että verot maksetaan siihen maahan, missä tulos syntyy”.
Carunan tapaus muistuttaa muutama vuosi sitten paljastunutta terveydenhoitoalan yhtiön Mehiläisen verosuunnittelua. Molemmissa yhtiöissä veroja välteltiin sisäisten konsernilainojen avulla.
Mehiläisen tapauksessa yhtiön oli pakko muuttaa verotusjärjestelyä. Muuten se olisi menettänyt merkittävän määrän asiakkaistaan. Carunan asiakkaiden kannalta tilanne on hankalampi. Monopoliasemassa olevasta yhtiöstä ei pääse eroon, vaikka haluasikin.
Ei voi olla oikein, että osa EU-maista tarjoaa suuryrityksille veroetuja, jotka ovat pois toisen EU-maan veronmaksajilta.
Yhteiskuntamoraalin kannalta on tärkeää, että hallitus saa tilkittyä suuryritysten verokikkailumahdollisuudet – mitä pikemmin, sitä parempi.
Tässä asiassa myös Euroopan unionilla olisi mahdollisuus pitkästä aikaa profiloitua myönteisellä tavalla. Ei voi olla moraalisesti oikein, että osa EU-maista tarjoaa suuryrityksille veroetuja, jotka ovat pois toisen EU-maan veronmaksajilta.