Olga Oinas-Panuma, 23, on uuden eduskunnan nuorin kansanedustaja, ja häntä voi pitää keskustan uuden nousun symbolina
Miten se nyt näin meni? Miten tästä eteenpäin? Siinä kysymyksiä, jotka askarruttavat keskustaväkeä. Oikeita kysymyksiä ne ovatkin.
Kahdeksan kansanedustajan menetyksestä huolimatta valopilkkujakin vaalitulokseen mahtui. Tärkeimmästä päästä on, että uuden eduskunnan nuorin on keskustan Olga Oinas-Panuma, 23.
Hän on kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta, Pudasjärveltä. Hän ei ole tiktok-kansanedustaja, vaan hänellä on vakuuttavaa politiikan kokemusta:
Hän on Pudasjärven kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, Pohjois-Pohjanmaan aluevaltuutettu ja Kuntaliiton Pienten kuntien neuvottelukunnan puheenjohtaja.
Oinas-Panuma on myös vahva viesti siitä, että keskusta nousee taas. Ja sopinee muistuttaa, että 23-vuotias Paavo Väyrynenkin oli, kun hänet valittiin ensi kertaa eduskuntaan.
YKSI vahva syy keskustan alamäkeen on kaksissa vaaleissa toteutunut poikkeuksellisen voimakas sukupolvenvaihdos. Kovin monet pitkään ja ansiokkaasti vaikuttaneet keskustalaiset kansanedustajat ovat siirtyneet vapaaehtoisesti syrjään.
Vuoden 2019 vaaleissa heidän rivinsä oli ennätyspitkä:
Ehdolle eduskuntavaaleihin eivät silloin asettuneet enää Mikko Alatalo, Sirkka-Liisa Anttila, Kauko Juhantalo, Timo Kalli, Niilo Keränen, Seppo Kääriäinen, Mauri Pekkarinen, Pekka Puska, Markku Rossi, Tapani Tölli…
Mutta myös nyt, vuonna 2023, sukupolvenvaihdos jatkui kovilla nimillä. Hannakaisa Heikkinen, Esko Kiviranta, Jari Leppä, Juha Pylväs, Juha Sipilä, Matti Vanhanen ja Anu Vehviläinen eivät olleet enää ehdokkaina. He jäivät pois eduskunnasta omasta tahdostaan.
Kymmenet tuhannet ennen keskustaa äänestäneet eivät löytäneetkään kaksissa peräkkäisissä vaaleissa enää tuttua ehdokasta.
Vaikuttaahan sellainen.
Puolueen nuorentuminen on suorastaan itseisarvo. Sehän merkitsee myös uudistumista. Ilman uudistumista kun ei tahdo olla tulevaisuutta.
MUTTA näin on elämän kulku. Kukaan ei ole ikuinen. Tilalle astuvat uudet sukupolvet ja uudet ihmiset. He tekevät sellaisia päätöksiä ja sellaista politiikkaa, jota heidän aikansa tarvitsee. Heihin on taas vuorollaan luotettava.
”Ennen oli kaikki paremmin” on mahdoton ajatus. Vain tulevaisuus on edessä. On siis myös rohjettava luopua. Viestikapulan vaihtoa ei pääse karkuun.
Puolueen nuorentuminen on suorastaan itseisarvo. Sehän merkitsee myös uudistumista. Olga Oinas-Panuman valinta on siis siinäkin mielessä kova juttu.
Ilman uudistumista kun ei tahdo olla tulevaisuutta.
Uudistuminen on näköjään myös äänestäjien tahto. Keskustan listoilta oli ehdolla nyt peräti 13 eduskunnan aiemmin jättänyttä. Heistä valittiin vain yksi, Eerikki Viljanen, 47. Hän oli toinen kahdesta nuorimmasta, melkein saman ikäisestä.
HALLITUSTI hoidetun sukupolvenvaihdoksen merkitystä ei puolueissa aina ole ymmärretty, ei keskustassakaan.
Tärkeintä on silloinkin pitkäjänteinen ehdokasasettelu. Se on ensimmäisiä politiikan teon taitoja. Siinä tehdyt virheet kostautuvat.
Nytkin on joka piirissä syytä katsoa ehdokasasettelun onnistumista.
Pohjois-Pohjanmaan piirissä arvioidaan varmasti, onko jokilaaksoajattelu syytä romuttaa jo kokonaan, kun Oulun seudulla on kuitenkin ylivoimaisesti suurin äänestäjäpotentiaali.
Helsingissä on syytä puida vaaliliittoa ja ykkösehdokkaan nimeämistä. Tuontinimi ei vetänytkään kovasta kampanjasta huolimatta. Muutenkin pääkaupunkiseutu on keskustan ikuisuusongelma. Uudenmaan ja Helsingin vaalipiireistä valitaan yhteensä jo 60 kansanedustajaa. Keskustalaisia heistä oli nyt kaksi. Vaasan vaalipiirissä puolestaan keskusta näyttää edelleen miesten maailmalta. Sitäkin varmaan pohditaan, onko hyvä, että saman vaalipiirin alueella saattaa toimia monta keskustan piiriä. Ja niin edelleen.
Tuskin keskustan politiikassa ihan niin pahaa vikaa on, kuin miltä tulos näyttää. Ehdokasasettelusta ja tietysti myös vaalityöstä korjausta pitää hakea. Vaalityön uudistaminen onkin sitten jo oma juttunsa.