Loppuvatko rauhanosingot varustelukierteeseen?

Sosialismin romahduksen jälkeen kaikki suuret valtiot leikkasivat sotilasbudjettejaan 1990-luvulla.

Yhdysvaltain presidentti George Bush ja Ison-Britannian pääministeri Margaret Thatcher ottivat käyttöön termin ”rauhanosinko” (peace dividend). Kylmän sodan voittajilla oli varaa siirtää resursseja puolustusmenoista parempiin tarkoituksiin.

Rahassa mitattuna rauhanosingot kasvoivat todella merkittäviksi. Tukholman rauhantutkimusinstituutin SIPR:n mukaan maailman maiden yhteenlasketut sotilasmenot olivat vuonna 1988 noin 1600 miljardia dollaria. Kymmenen vuotta myöhemmin summa oli pudonnut kolmanneksella 1070 miljardiin.

Yhdysvaltojen sotilasmenot putosivat samalla kymmenvuotisjaksolla 587 miljardista 398 miljardiin dollariin.

Kaikkein dramaattisin muutos koettiin kuitenkin Venäjällä. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen maan talous ajautui suuriin vaikeuksiin, ja sotilasmenot romahtivat murto-osaan.

SIPRI:n laskelmien mukaan Venäjä käytti sotilasmenoihin vuonna 1998 vain runsaat 30 miljardia dollaria eli alle kymmenesosan Yhdysvaltain menoista.

Vuoden 1998 jälkeen maailman yhteenlasketut sotilasmenot alkoivat hiljalleen nousta, kunnes ne vakiintuivat vuonna 2010 suunnilleen 1750 miljardin dollarin tasolle.

Parin viime vuoden kehitys viittaa siihen, että rauhanosinkojen jakamisen aika on päättynyt ainakin tällä erää. Erityisesti Kiina ja Venäjä ovat kasvattaneet nopeasti sotilasmenojaan.

Kiinan sotilasmenot nousivat SIPRI:n mukaan jo 215 miljardiin dollariin vuonna 2015. Venäjän menoiksi arvioitiin 91 miljardia.

Yhdysvallat oli edelleen ylivoimaisesti suurin sotilasmahti noin 600 miljardin dollarin budjetillaan.

USA:n menojen suuruus vielä vaihtelee sen mukaan, onko se mukana sotatoimissa jossain päin maailmaa. Esimerkiksi vuonna 2010 Yhdysvaltain sotilasmenot olivat noin 760 miljardia dollaria.

Yhdysvaltain uuden presidentin Donald Trumpin tärkeimpiin vaalilupauksiin kuului sotilasbudjetin kasvattaminen. Samalla hän on vaatinut Nato-liittolaisiaan nostamaan sotilasmenonsa sovittuun kahteen prosenttiin kansantuotteesta.

Trumpin vaatimus kohdistuu ennen muuta Naton suurimpiin eurooppalaisiin jäsenmaihin Saksaan, Isoon-Britanniaan, Ranskaan ja Espanjaan, jotka kaikki käyttävät alle kaksi prosenttia puolustukseensa.

Jos nykyinen kehitys jatkuu, edessä on pahimmillaan uusi asevarustelun kierre. Se ei olisi lopulta kenenkään etu.