Kuntien ahdinkoon ei ole olemassa yksinkertaisia ratkaisuja – siksi se ei innosta poliitikkoja

Kuntien tilanne on hälyttävä. Yhä useammalla kunnalla rahat eivät tahdo riittää edes lakisääteisten palvelujen tuottamiseen.

Valtionvarainministeriön johdolla valmistettu Kuntien tilannekuva -raportti on raadollista luettavaa. Huoli kohdistuu erityisesti pieniin väestökadosta kärsiviin kuntiin.

Kun tähän yhtälöön lisätään vielä alhainen syntyvyys ja väestön ikääntyminen, hyvät neuvot ovat enemmän kuin tarpeen.

Yhteiskunnallinen muutos näkyy ja tuntuu kunnissa. Voittajia on vain vähän – häviäjiä paljon enemmän.

Kuilu näiden kahden ääripään välillä kasvaa vuosi vuodelta suuremmaksi.

Väestörakenteen muutos ja sisäinen muuttoliike tulevat yhteiskunnalle kalliiksi monin eri tavoin.

Asunnot ja koulut ovat väärässä paikassa. Toisessa päässä asuntojen hinnat laskevat ja toisessa taas nousevat.

Muuttovoittokunnissa tarvitaan valtavia investointeja, muuttotappiokunnissa kiinteistöille ei enää löydy järkevää käyttöä.

Yhteiskunnallinen kehitys näkyy myös kuntien tuloissa. Verotuotot valuvat entistä vauhdikkaammin isojen ja kasvavien kuntiin taskuun. Pienemmille jää vain murusia.

Veroprosentin nostaminen on mahdollista, mutta rajat alkavat jo tulla monen kunnan osalta vastaan.

Kunnissa, joissa asuu paljon eläkeläisiä ja joiden asukkaat ovat pieni- ja keskituloisia, veroprosentin nostamisen vaikutus on enää marginaalinen.

Huomionarvoista on, että Suomessa on enää 30 kuntaa, joissa veroprosentti on alle 20.

Kuntien kannalta lohduttominta on, että kenelläkään ei ole tarjota yksiselitteistä ratkaisua kuntasektorin ongelmiin.

Kuntien kannalta lohduttominta on, että kenelläkään ei ole tarjota yksiselitteistä ratkaisua kuntasektorin ongelmiin. Valtiolta kunnille ei ole luvassa helpotusta, sillä senkään kassassa ei ole ylimääräistä rahaa.

Kunnat joutuvat nyt tilille sote-ratkaisun pitkittämisestä. Ikääntyvä väestö tarvitsee enemmän sote-palveluita ja se ei ole halpaa. Monille kunnille tämä yhtälö on osoittautunut erittäin turmiolliseksi.

Sote-uudistuksen perimmäisenä tavoitteena on ollut lisätä sote-palveluiden tuottavuutta. Tähän asti uudistus on jäänyt lukuisista yrityksistä huolimatta haaveeksi.

Yksikään puolue ei pääse karkuun sote-ratkaisua.

Sitä ovat vuorollaan kannattaneet tai vastustaneet kaikki eduskuntapuolueet – kukin omista poliittisista lähtökohdistaan. Tästä huopaamisesta maksetaan kunnissa nyt kovaa hintaa.

Helpoin ja nopein tapa helpottaa kuntien tuskaa on saada sote-uudistus maaliin – mitä nopeammin, sitä parempi.

Kuntakentän hankalaa tilannetta kuvastaa hyvin se, että valtionvarainministeriön tekemä raportti ei ole herättänyt julkisessa keskustelussa suurta mielenkiintoa.

Luulisi, että lähes kaikkia suomalaisia koskettavaan ongelmaan etsittäisiin kiivaasti ratkaisua.

Mutta ei. Kuntakentän todellisuus ja ongelmat ovat niin syvällä, että niihin on turha tarjota puolivillaisia ja populistisia ratkaisuja.

Tästä syystä mielenkiinto siirretään mieluummin kansan mieliä kiihottaviin asioihin, kuten dieselin verotukseen tai erityisavustajien määrään.