Puhetta Euroopasta

Olin tilaisuudessa, jossa joukko suomalaisia kunta-alan ja EU-toimijoita pohti kansainvälistä vaikuttamistamme.

Yhtenä alustajana toimi viime vuodet EU-asioita raportoinut toimittaja. Nykytilaa hän kuvasi brexitin ja pakolaiskriisin aiheuttamaksi päättämättömyydeksi ja päämäärättömyydeksi. Yllättäen tästä sai kovan sapiskan Suomen hallitus.

Alustajan mukaan pääministeri ei ole kiinnostunut EU:sta eikä ymmärrä asioita. Ulkoministeri leimaa kannanotoillaan Suomen epädemokraattisten ja oikeusvaltion periaatteita rikkovien maiden joukkoon. Suomi ei ole aloitteellinen. Suomen hallituksen näköalattomuutta osoittaa sen kamppailu metsähakkeen kohtelusta, kun unionissa on isoja ongelmia!

Tässä vaiheessa yleisön joukosta jo kuultiinkin välihuuto: ”Hallituksessa ei ole yhtään Eurooppa-myönteistä ministeriä!” Suru ja häpeä!

Keskustelussa rohkenin 20 vuoden kokemuksella asettaa asiat hieman toisenlaiseen tarkasteluun.

EU:n jäsenvaltioiden keskinäistä luottamusta ovat jo kauan ennen nykyistä hallitusta rapauttaneet laajentumisen pettymykset, talouskriisi ja tukipaketit.

Suomi keräsi huonoa mainetta erikoisvaatimuksia latelevana oppimestarina, vaikka sen oma talous sukelsi huimaa vauhtia.

Toisekseen: Suomen EU-vaikuttamisen oppi luotiin jäsenyyden alussa sellaista unionia varten, jossa jäsenvaltiot aidosti pyrkisivät toteuttamaan sopimusehtoja. Tämä oppi ohjaa yhä tulkintoja.

Esimerkiksi rahaliiton, energiapolitiikan ja ulkosuhteiden aloilla isot maat ovat kuitenkin toimineet omilla linjoillaan, jolloin yhteisiin tavoitteisiin ja sopimuksiin uskovat maat ovat tulleet petetyiksi.

Tämä on paljastunut unionin nykyhetkessä. Sellaisessa unionissa Suomen perinteinen oppi ei toimi.

Lopuksi totesin, että on näköharha, että Suomi olisi koskaan johtanut EU:n kehitystä. On toki saatu aikaan merkittäviä aloitteita kuten Pohjoinen ulottuvuus.

Mutta ajatus, että Suomi olisi toiminut EU:n suurten linjojen vetäjänä on (anteeksi vain!) suuruudenhullu. Totta kai nykytilanne vaikuttaa surkealta, jos mittapuuna on kuviteltu Suuri Menneisyys.

On näköharha, että Suomi olisi koskaan johtanut EU:n kehitystä.

Ossi Martikainen

Voivottelun keskellä unioni toimii monissa asioissa kuten ennenkin. Ongelmia on syntynyt lähinnä niiden hankkeiden kanssa, joissa unionista on rakennettu ylikansallista yhtenäisvaltiota. Sellaiselle ei ole aitoa kansalaisten kannatusta, eikä sitä myöskään julistuksilla synny.

Kansalaiset odottavat näkemyksiä, mihin saakka EU kehittyy ja mihin sen rajat vedetään.

Toki alustajamme oli tarkoituksella provokatiivinen. Samalla paljastui, että ihmisen on vaikea hyväksyä sitä, ettei maailma vastaakaan omaa tai totuttua ajattelutapaa.

Meidän pitäisi ottaa huomioon myös se vaihtoehto, että vaikka toimittaja ei olisi oikeassa, ei hän välttämättä ole kokonaan väärässäkään.

Hallitukselle EU-keskustelu on todellinen haaste, johon tarttumiseksi olisi hyvä kartoittaa, onko hallituspuolueilla yhteinen käsitys nykytilasta ja tulevaisuudesta. Legitimiteettikriisejä ei synnytä keskustelu vaan sen puute.

Kirjoittaja on Lapinlahden kunnanhallituksen puheenjohtaja ja EU:n alueiden komitean jäsen.