Kansan ääneksi
Keskustan tuleva puheenjohtajavalinta on suuri mahdollisuus. Puheenjohtajavalinta tuo jo itsessään paljon huomiota puolueelle, mutta julkisen huomion lisäksi mahdollisuus kannattaa hyödyntää kansalaistasolla puolueen toiminnassa. Pitää kuunnella ja tarjota ihmisille kanava tulla kuulluiksi.
Aistin itse nyt sellaisia ilmapiirin merkkejä, joita voi verrata Lipposen hallituskausiin. Suomen julkisen talouden tilanne edellyttää hallitukselta voimakkaita ja vaikuttavia toimia. Ne hyväksytään helpommin, jos niiden oikeudenmukaisuus tuntuu perustellulta.
Kansan parissa kytee jo epäilys, ovatko veronalennukset ja suuret – tarpeettomat – infrahankkeet nyt oikein harkittua politiikkaa.
Keskustan viimeisten puheenjohtajien arviointi on ja olkoon oikeudenmukaisempaa hieman pidemmän ajan päästä. Tuntuma on kuitenkin se, että Sipilän hallituksen taloustoimien ei koettu kohdistuvan oikein ja muutamat liberaalit uudistukset sotivat tervettä talonpoikaisjärkeä vastaan.
Viimeisellä hallituskaudella keskusta taas omaksui liian vauhdikkaan menotalouden, mihin kansa reagoi siirtämällä äänet oikealle.
Keskustan parissa on arvosteltu edellisen opposition eli nykyisten päähallituspuolueiden turvautumista yksinkertaistuksiin ja helppoihin ratkaisuihin. Aiempiin puheisiin verrattuna monet hallituksen käsissä olevat ongelmat vaikuttavatkin nyt paljon monimutkaisemmilta kuin vuoden takaisissa vaalikeskusteluissa annettiin ymmärtää.
Keskustan ei silti pitäisi nyt itse tyytyä reaktiiviseen toimintatapaan, vaan rakentaa omaa ja uutta.
Juha Kuisman johtama työryhmä esitti tervetulleita näkemyksiä keskustapolitiikan ja toiminnan korjaamiseksi, ja niitä pitäisi nyt panna järjestelmällisesti toimeen.
Oma käsitykseni on, että Suomessa syntyy kyllä vahva tilaus aatteelliselle ja omaleimaiselle keskustapolitiikalle, kun sen päätavoitteet esitetään ymmärrettävästi ja puolue muokkaa olemustaan kuuntelevaan ja keskustelevaan suuntaan.
Keskustan vahvuus, jolla aikanaan tehtiin erinomaisia vaalituloksia, oli tien löytäminen sen kansanosan pariin, jolla ei ole vahvojen etujärjestöjen suojaa, ja jotka arvostavat harkitsevaa vaihtoehtojen etsimistä.
Noustakseen keskusta tarvitsee nytkin idealismia, kykyä nähdä ja rakentaa todellisia vaihtoehtoja paremmasta yhteiskunnasta.
Ihmiset ovat jo tämänkin hallituksen aikana kyllästymiseen saakka kuulleet, ettei tehdyille päätöksille ole vaihtoehtoja. Kyllä niitä on ja niiden rakentava esittäminen ylläpitää kansanvallan elintilaa talouden, teknologian ja suurvaltojen valtapelin puristuksessa.
Maalaisliitto syntyi vaihtoehdoksi materialismille, sosialismin ja kapitalismin ”itsetiedottomille pakkovalloille”. Noustakseen keskusta tarvitsee nytkin idealismia, kykyä nähdä ja rakentaa todellisia vaihtoehtoja paremmasta yhteiskunnasta.
Toivottavasti puheenjohtajaehdokkaina nähdään ihmisiä, joilla on rohkeutta ajatella toisin ja löytää tekemiseen kansan tuntuma ja ääni.