Sitkoa Saimaalta – aluekehityksen eväitä hallitusohjelmaneuvotteluihin
Matkailu on ollut ristiriitaisissa otsikoissa viime viikkoina.
Business Finlandin teettämän selvityksen mukaan Suomi ei ole kiinnostavien matkakohteiden top 25 -listalla, kun saksalaisperheet valitsevat matkakohdetta.
Todennäköisesti tästä innostuneena Kaakkois-Suomen maakuntalehtien pääkirjoituksessa kyseenalaistettiin Matkamessujen aikaan itäisen Suomen kiinnostavuutta matkailualueena.
Pääkirjoitusten mukaan saavutettavuuden parantamisen sijaan olisi keskityttävä linnoitusten ja taistelupaikkojen tuotteistamiseen ja samalla kuitenkin itäraja nähdään keskeisenä peloketekijänä ulkolaisille matkanvaraajille.
Matkailusesonkia pidetään isona riskinä yrittäjälle kaikkialla muualla paitsi Helsingissä ja Lapissa. Tämän väitteen kohdalla paikalliset yrittäjämme älähtivät: jokainen sesonki on mahdollisuus, ei riski!
Mielipideilmasto ei ole järin rohkaiseva uutta investointia suunnittelevalle matkailuyrittäjälle.
Tilannetta ei helpota se, että uusi EU-rahoitusohjelmakausi on kriittisesti myöhässä ja pahimmillaan kustannukset ovat odotellessa räjähtäneet pilviin sekä johtaneet yrittäjien lisälainanottoihin ja korkomenojen kasvuun.
Hyväksymättä on myös viime syyskuussa Itä-Suomelle sovittu Visit Saimaa -rahoitus, jonka kohteena olisi matkailun kansainvälinen markkinointi.
Silti investointeja on suunnitteilla ja niitä toteutetaan. Esimerkiksi Puumalassa yöpymismäärät kasvoivat viime vuonna edellisvuoteen nähden, pitkälti majoituskapasiteetin kasvun ansiosta.
Kansallispuistojen kävijämäärät koko maan tasolla laskivat, mutta ovat silti merkittävästi yli koronaa edeltävien vuosien.
Erityisesti lentoliikenne on strategisesti merkittävä saavutettavuustekijä – eikä Helsinki-Vantaa riitä Lakelandille tai rannikkoalueille.
Yrittäjät satsaavat vastuullisuuteen ja pitävät meitä kuntatoimijoitakin valppaana omien kehitysprosessiemme kanssa. Yhteistyön verkostot ovat merkittävästi tiivistyneet ja toiminnan tavat ammattimaistuneet.
Tästä osoiteuksena esimerkiksi se, että koko Saimaan alue esiintyi ensimmäistä kertaa yhteisenä alueena Helsingin matkamessuilla.
Matkailuliiketoiminta ei siis kuihdu itäisen naapurin raakuuksiin tai sesonkiriskeihin. Sen sijaan toimialan tarpeet on syytä ottaa vakavasti ja nostaa matkailuliiketoiminnan painoarvoa.
Pahaa ei tekisi myöskään se, että lopetamme matkailutoimialan omaehtoisen alentamisen ja maalailut koronan jälkeisestä taantumasta.
Rahoituskausien vaihteen ongelmat eivät voi toistua joka seitsemäs vuosi.
Kestävyys ja vastuullisuus ovat puolestaan teemoja, joiden pohjalta kansainvälinen matkanjärjestäjä valikoi kohteensa, joten vastuullisuustoimet on nähtävä yritystä laajemmassa kontekstissa kunnan, maakunnan tai koko maan tasoisena yhteiskehittämisen kokonaisuutena.
Paikalliset kulttuurit tulee tehdä näkyviksi, koettaviksi ja matkailtaviksi – sekä livenä että virtuaalisesti. Erityisesti lentoliikenne on strategisesti merkittävä saavutettavuustekijä – eikä Helsinki-Vantaa riitä Lakelandille tai rannikkoalueille.
Saimaan lentokenttä on Savonlinnassa.
Eväät matkailutoimialan kehittämiseen ovat silti nyt erittäin hyvät.
Suurinta muutosta tarvitaan suomalaisessa itsetunnossa, tahtotilassa ja yleisessä mielipideilmastossa – etenkin kehittäjätoimijoilta ja yritysten ystäviltä.
Vaikuttaa nimittäin siltä, että yrittäjien näkymä on positiivinen.
Tulevan hallituskauden ohjelmassa matkailun ja sitä tukevan infran teemat tulee olla vahvasti esillä.
