Työvoimakadosta työvoimalupaukseen
Yrittäjät ovat kokeneet tänä vuonna erityisen kireän työvoimatilanteen.
Pienet ikäluokat eivät syötä enää opiskelijoita ja ammattilaisia työntekijöiksi ja koronan myötä alkanut ravintola-alan ammattilaisten pako erityisesti kaupanalalle on tyhjentänyt markkinaa ammattilaisista.
Tilanne on ollut vaikea etenkin niissä kunnissa, joissa on paljon tarjolla kausityötä.
Osaavan työvoiman haaste ei ole uusi ja yllättävä, mutta ongelman voima tuli nyt murskaavalla tavalla vasten kasvojamme.
Työvoiman puutteen voi nyt sanoa olevan jopa pahin kasvun ja kehittymisen este ainakin itäisessä Suomessa.
Nyt kun olisi työtä ja työpaikkoja, niin tekijät ovat loppu. Samalla tiedostan, että tämän sanottaminen ääneen on riski uusien investointien syntymiselle alueellamme.
Mutta sanoitan asiaa sen vuoksi, että ilman tosiasioiden kohtaamista, ei löydy ratkaisuja.
Kunnissa on yhdessä yrittäjien kanssa kokeiltu rekrykampanjoita ja somea, järjestetty kausityöntekijöille asuntoja ja palkittu ihmisiä siitä, jos on löytänyt tuttavan tai sukulaisen töihin joltain toiselta paikkakunnalta.
On edistetty myös oppisopimuksia ja lyhytkursseja yhdessä ammatillisen koulutuksen järjestäjän kanssa. Ja paljon muuta.
Selvää on, että perinteiset keinovalikoimat on käytetty loppuun ja kohtalonkysymys tarvitsee uudenlaisia ratkaisuja.
Tämä tiedostettiin hyvin myös vastikään Lahdessa järjestetyillä kuntajohtajapäivillä, jossa ajatukset vaihtuivat eri paikkakuntien ja toimijoiden käytännöistä.
Ainakin itäisessä Suomessa olisi syytä miettiä eräänlaista siltaratkaisua, jossa alueet yhdessä yrittäjien kanssa lähtevät tavoittelemaan ulkomaalaista työvoimaa avuksi kausityön haasteeseen.
Työvoimapulan ratkaisun eväät löytynevät ulkomaisesta työvoimasta, johon tarvitsemme avuksi ammattimaista rekrytointia ja ulkomaisen työvoiman kanssa toimimiseen liittyvää työnantajien kouluttamista.
Ainakin itäisessä Suomessa olisi syytä miettiä eräänlaista siltaratkaisua, jossa alueet yhdessä yrittäjien kanssa lähtevät tavoittelemaan ulkomaalaista työvoimaa avuksi kausityön haasteeseen.
Reilulla ja hyvin mietityllä tavalla voisimme rakentaa ihmisille parhaimmillaan läpi vuoden täysipäiväistä työntekoa, mutta todennäköisesti tällöin enemmän kuin yhdessä paikassa tai paikkakunnalla.
Tällaiseen ulkomaisen työvoiman tuomisen eräänlaiseen siltaratkaisuun tarvittava resurssikysymys olisi hyvä ratkaista ainakin itäisen Suomen osalta valtiosihteerityöryhmän esityksen yhteydessä.
Toisaalta työvoima – ja vähintäänkin kausityövoima – on tarpeen saada liikkumaan Suomen sisäisesti paikkakuntien kesken ja alueita kannattaisi rohkaista vertailemaan keskenään eri työvoimapotentiaaleja ja markkinoida ristiin työmahdollisuuksia.
Kyse ei ole pelkästään tutusta ajatuksesta Lapin ja Saimaan alueen kausityöntekijöiden kiertämisestä tai ”vaihtamisesta”, vaan esimerkiksi pk-seudun ja Järvi-Suomen välisesti.
Yksi liikkuvuuden houkutin on varhaiskasvatuksen maksuttomuus.
Olisikin kiinnostava räätälöidä ja kokeilla mallia, jossa työn vuoksi – esimerkiksi itäisen Suomen väestökatoalueille – muuttavalle perheelle, taattaisiin vähintään määräajaksi maksuton varhaiskasvatus valtion kompensoimana ja riippumatta kunnan yleisestä linjauksesta koskien varhaiskasvatusmaksuja.
Työvoimakysymyksen ratkaisussa näyttää yhä selvemmältä myös se, että eläkeläisten työssäkäyntiä tulee edistää ja tehdä houkuttelevammaksi.
Työvoimatilanne on vakava.
Meidän tuleekin kollektiivisesti antaa työvoimalupaus Suomessa toimiville työnantajille.
Ratkaisut syntyvät yhteistyössä julkisen ja yksityisen sektorin toimenpiteiden sekä työntekijöiden kesken.