Näkökulma: Porvarileiri läpäisee "Petterin patterin" helposti, Säätytalo voi olla toinen juttu

Hallitustunnustelut perjantaina käynnistäneessä eduskuntaryhmien kokouksessa ei turhia jaariteltu. Vaalivoittaja ja kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo nimettiin hallitustunnustelijaksi yksimielisesti, jonka jälkeen Orpo jakoi eduskuntaryhmien vastattavaksi 24 kysymyksen listan.

Vain vartin kestäneen kokouksen jälkeisen tiedotustilaisuuden tunnelmista ja asetelmista saattoi tehdä jo havaintoja hallitusneuvottelujen ilmapiiristä ja tuulensuunnasta.

Oppositioon itsensä jo asemoinut keskusta otti vastaan Orpon kysymyslistan vastatakseen siihen, mutta ei osallistunut tiedotustilaisuuteen sen luonnetta koskeneen väärinkäsityksen vuoksi. Vaikka keskustaa on sinnikkäästi kaikesta huolimatta pyöritelty yhä erilaisissa hallitusspekuloinneissa ja pohjalaskelmissa, voi asian joka tapauksessa tällä erää unohtaa.

Oppositioon vahvasti kallellaan olivat jo myös SDP ja rajut vaalitappiot kuitanneet vihreät ja vasemmistoliitto. Puheenjohtaja Sanna Marin ja ryhmäpuheenjohtaja Antti Lindtman viestivät koko olemuksellaan sosiaalidemokraattien valmistautuvan jo kovaan oppositiopolitiikkaan oikeistohallitusta vastaan. Marin valitteli, ettei kovin vakavasti otettavia yhteydenottoja Orpolta ole edes tullut.

Vaikka tässä vaiheessa kokoomusjohtoinen sinipunahallituskin on vielä periaatteessa mahdollinen, sellaista tuskin nähdään kuin äärimmäisessä hädässä.

SDP:n muista isoista puolueista jyrkästi poikkeava talouslinja ei ole myynnissä eikä Orpo suin surminkaan halua lähteä Marinin ja Lindtmanin kynittäväksi tilanteessa, jossa yritys oikeistohallitukseksi on kaatunut. Varoittava esimerkki löytyy vuodelta 2011, kun kokoomusjohtaja Jyrki Kataisen käteen jäi lopulta SDP:n sanelema hallitusohjelma ja ideologisesti repaleinen kuuden puolueen ”sixpack”.

Kaiken tähän saakka nähdyn perusteella eniten esillä ollut vaihtoehto, kokoomuksen, perussuomalaisten, RKP:n ja kristillisdemokraattien muodostama 109 paikan oikeistohallitus syntyy joko lyhyen kaavan tai hieman pidemmän koreografian kautta.

Roiman vaalivoiton jälleen ottaneen perussuomalaisten uskottavuus edellyttää hallitusvastuun ottamista. Vaikka perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra toisti jälleen, että puolue ei lähde hallitukseen millä tahansa ehdoilla, toistaiseksi ylikäymättömiä esteitä ei ole ilmaantunut.

Sellaisia perussuomalaiset tuskin itselleen myöskään rakentaa vastauksissaan hallitustunnustelijan melko yleisluonteisiin kysymyksiin. Varsinaisissa ohjelmaneuvotteluissa väännettävää kokoomuksenkin kanssa tulee varmasti eteen esimerkiksi ilmastopolitiikassa, työperäisessä maahanmuutossa ja yksittäisissä leikkauskohteissa.

Vaikka Säätytalolle ohjelmasta neuvotteleva porukka löytynee helposti, itse ohjelmaneuvotteluista voi tulla monimutkainen ja hidas prosessi, josta ei dramatiikkaakaan puutu.

Pienistä puolueista RKP joutuu pohtimaan tarkoin suhtautumistaan perussuomalaisten kanssa tehtävään yhteistyöhön ja sitä, millaisen hinnan se siitä laskuttaa.

Orpo tietää kuitenkin hyvin, että oppositioon jääminen ei ole ”ikuiselle hallituspuolueelle” vaihtoehto: traumaattinen oppositiokausi 2015-2019 on vielä tuoreessa muistissa. Kannatukseltaan viiden prosentin ja kymmenen kansanedustajan sarjaan ”lukittu” kielivähemmistön puolue ei hyödy oppositioasemassa mitään, sen sijaan menetettävää voi olla paljonkin.

Oikeistohallituksen täydennykseksi tarvittaisiin myös viiden kansanedustajan kristillisdemokraatit. Solahtaminen oikeistohallitukseen ei tuota arvokonservatiiviselle puolueelle mitään ongelmia, elleivät perusturvan leikkaukset ylly aivan mahdottomiksi.

Hallitustunnustelijan puolueille esittämä 24 kysymyksen lista, ”Petterin patteri”, on totuttua laajempi, mutta kysymysten asettelultaan melko väljä. Eniten mielenkiintoa herätti tiedotustilaisuudessa kysymys 23, jossa kysyttiin valmiutta tukea omien tavoitteiden toteuttamista hallituksen ulkopuolelta.

Orpo kiisti kysyttäessä, että kysymyksellä mitattaisiin valmiutta vähemmistöhallituksen tukemiseen. Hän selvitti, että kyse on parlamentaarisen yhteistyön mahdollisuuksien kartoittamisesta. Hän nosti esimerkeiksi koronakriisin hoidossa ja Nato-ratkaisuissa nähdyn, hallitus-oppositioakselin ylittäneen yhteistyön.

Orpoa kiinnostanee tässä kohtaa erityisesti keskustan eduskuntaryhmän vastaus. Seuraava hallitus voi hyvinkin saada vastaansa ikään kuin kaksi erillistä oppositiota: SDP:n johtaman vasemmistorintaman ja keskustan, joka voi talouspolitiikassa löytää periaatteessa yhteisiä sävelkulkuja kokoomuksen ja perussuomalaisten kanssa.

Oikeistohallitus voisi selvitä kuitenkin hyvin ilman opposition apujakin, sillä 109 edustajan enemmistö on täysin riittävä. Eduskunnassa ei ole tapana hyödyntää tilapäisiä enemmistöjä ja tärkeät äänestykset voidaan ajoittaa niin, että paikalla on riittävästi hallituspuolueiden edustajia.

Muokattu 3. kpl: täsmennetty keskustan tilaisuudesta poisjäännin syytä