Näkökulma: Keskustalle aukeaa iskun paikka
Jos tulee asioita, jotka eivät miellytä, siirrytään mieluummin hetkeksi katsomaan sivusta.
Näin arvioi Kantar Publicin tutkimusjohtaja Sakari Nurmela äänestäjän mielenmaisemaa Helsingin Sanomille.
HS:n tuoreimman gallupin mukaan nyt sivuun on siirtynyt joukko kokoomuksen ja perussuomalaisten kannattajia.
Heille riitti pelkkä hallituksen rypeminen rasismikohussa. Varsinainen hallitusohjelman toteuttaminen on vielä täysin alkutekijöissään.
Silti hallituspuolueiden yhteenlaskettu kannatus jatkoi laskuaan. Tällä hetkellä se on 47,7 prosenttia.
Kokoomuksen puoluetoimistolla 21 prosentin kannatus tuskin hetkautti, sillä pääministeripuolueen peruskannatus on kovaa tekoa. Kannatus on edelleen himpun verran korkeampi kuin puolueen eduskuntavaalitulos.
Kiinnostavampi kysymys on, kestääkö perussuomalaisten kantti.
Vaikka valtiovarainministeri Riikka Purra ja elinkeinoministeri Wille Rydman eivät kesällä taipuneet julkiseen itseruoskintaan, joutuivat he kiltisti istumaan eduskunnan ripitettävinä heti politiikan syksyn aluksi.
Nuiva asenne maahanmuuttoa kohtaan on perussuomalaisten kannattajien vahvinta liimaa, mutta kuukausia kestänyt kiusallinen ja Suomen mainetta tahrannut kohu ei edistänyt äänestäjien toiveita millään tavalla.
Purran pitämät fiskaalikonservatiivisuutta ylistävät puheenvuorot ovat riski.
Sittemmin suurimman huomion ovat kaapanneet synkät talousuutiset. Valtion kassa on kuralla, yritysten konkurssit lisääntyvät ja kodeissa mielialat synkkenevät.
Tätä taustaa vasten Purran pitämät fiskaalikonservatiivisuutta ylistävät puheenvuorot ovat riski.
Julkisen sektorin palvelujen parjaaminen pakottaa kysymään, kuinka hyvin puoluejohtaja tuntee omat joukkonsa. Moni perussuomalainen nimittäin tukeutuu arjessa yhteiskunnan tukiin ja turvaverkostoihin.
Puolueiden äänestäjiä tutkinut Åbo Akademin valtio-opin professori Kimmo Grönlund on arvioinut Ylelle, että perussuomalaisissa ammattiryhmistä eniten kannatusta tulee työttömiltä, työntekijöiltä ja yrittäjiltä.
Itse asiassa oikeistolaisemmat kannattajat löytyvät kokoomuksen, RKP:n ja jopa keskustan leireistä.
Huhtikuun eduskuntavaaleissa pitkälti keskustanvihreä kartta vaalipiirien suosituimmista puolueista värjäytyi perussuomalaisensiniseksi.
Perussuomalaisten nousu on ollut ja on keskustalle valtava haaste. Oppositioon jääminen tarjoaa mahdollisuuden maksaa potut pottuina.
Pikavoittoja ei kuitenkaan ole tarjolla, sillä äänestäjä ei hevin vaihda leiriä. On ikävää myöntää itselleen, että ehkä ääni tulikin annettua väärällä porukalle.
Lisäksi äänestäjien luottamus on ansaittava. Vuosikausien uuvuttavan vastuunkannon jälkeen keskustassa kannattaa työstää rauhassa erottuvaa ja omaperäistä vaihtoehtoa.
Kohtalonkysymys on, onnistuuko keskusta luomaan hallituksen oikeistopuolueista ja opposition vasemmistopuolueista erottuvan oman viestin. Vieläpä sellaisen, joka on kansalaisen äänen arvoinen.
Keskustan on pidettävä huoli selvästä pesäerosta gallupjohtaja SDP:hen.
Oppositiossa keskustan on pidettävä huoli selvästä pesäerosta gallupjohtaja SDP:hen.
SDP:n tuore puheenjohtaja Antti Lindtman haluaa pitää Sanna Marinin houkuttelemat kannattajat mukana korostamalla ihmisoikeuskysymyksiä, ilmastonmuutoksen vastaista kamppailua ja luontokadon ehkäisyä.
Voi kuitenkin odottaa, että syksyn edetessä Lindtmanin talousajattelu alkaa kuulua SDP:n kannoissa entistä vahvemmin.
Puheenjohtaja Annika Saarikon ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kurvisen puheista päätellen keskusta ei mene oppositiopolitiikassa sieltä, mistä aita on matalin.
Räksyttämisen ja irtopisteiden keruun sijaan puolue aikoo tukea osaa hallituksen hankkeista, kuten joitakin työmarkkinauudistuksia.
Viestinnällisestä näkökulmasta strategia on kinkkinen. Oman tilan löytäminen voi olla vaikeaa, kun muu oppositio nousee ay-liikkeen tuella vastustamaan kirjauksia, jotka ovat kuin suoraan Elinkeinoelämän keskusliiton kynästä.
Toisaalta maltillisen keskilinjan kulkeminen voi tarjota yllättäviä mahdollisuuksia, kuten keskustelussa hallituksen rasismitiedonannosta. Tuolloin jopa Helsingin Sanomat kehaisi keskustan olleen kuin ”aikuinen huoneessa”.
Orpon oikeistohallitus tarjoaa runsaasti iskun paikkoja.
Viime vaalien myötä keskustan eduskuntaryhmä on aiempaa pienempi ja nuorempi, mutta sillä on kaikki edellytykset saada äänensä kuuluviin.
Ryhmä on tarpeeksi suuri voidakseen jättää välikysymyksiä. Lisäksi keskusta sai eduskunnan valtiovarainvaliokunnan johtoon Markus Lohen ja liikenne- ja viestintävaliokunnan johtoon Jouni Ovaskan.
Orpon oikeistohallitus tarjoaa runsaasti iskun paikkoja.
Esimerkiksi hyvinvointialueiden taloudellinen tilanne on hyvin synkkä. Kaikki alueet tekevät alijäämää tänä vuonna, eivätkä näkymät ole juurikaan paremmat lähivuosille.
Lähes kaikki hyvinvointialueet joko selvittävät palveluverkkonsa tilannetta tai aikovat tehdä siihen supistuksia. Tätä vauhtia maakuntien Suomessa moni palvelupiste panee lapun luukulle.
Toinen alueiden elinvoiman kannalta kriittinen kysymys liittyy liikenneyhteyksiin.
Tähän mennessä liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne (ps.) on suhtautunut penseästi maakuntalentojen tuen jatkumiseen ja maakuntakenttien tulevaisuuteen.
Kokoomuksessa työmarkkinoiden uudistaminen mielletään suureksi historialliseksi tehtäväksi, jonka toteuttaminen lienee vielä kriittisempää kuin valtiontalouden tasapainottaminen.
Perussuomalaiset on puolestaan valmis kuittaamaan hallitusohjelmaan kirjatun irtisanomisen ehtojen helpottamisen, laillisten työtaistelujen määritelmän kaventamisen ja ensimmäisen sairauslomapäivän palkattomuuden, kunhan sen haluamat maahanmuuton tiukennukset toteutetaan.
Jos työelämän uudistaminen ajautuu kovaan vastatuuleen, alkaa kokoomuksessa huumori loppua. Jää myös nähtäväksi, miten perussuomalaisten kantti kestää kannatuksen niiaamista.
Hallituksen tunnelma oli jo lähtökohtaisesti pilalla rasismikesän jäljiltä. Syksy ja talvi tietävät lisää hampaiden kiristelyä.
