Näkökulma: Haluton SDP potkii persuja hallitukseen kuin tyhjää kaljatölkkiä
SDP otti eduskuntavaaleissa pääministeripuolueelle aivan poikkeuksellisen kolmen edustajapaikan vaalivoiton, kiitos johtajansa Sanna Marinin tähtipölyn.
Kolmen ison puolueen kovassa kamppailussa ei irronnut kuitenkaan kuin pronssimitali. Hallitusvastuuseen demareilla ei ole ollut sen enempää pyrkyä kuin nostettakaan.
Ylen eduskunnan, EU-parlamentin ja muiden puolue-elinten demarivaikuttajille lähettämässä kyselyssä 43 vastaajaa 94:stä sanoi hallitukseen osallistumiselle suoralta kädeltä ei. Hallitukseen puolueen veisi 31 vastaajaa.
Eivät näytä hallitushimot erityisen suurilta kolmen paikan vaalivoittajalle.
Ja mitä ovat tehneet demarikellokkaat puheenjohtaja Marin, varapuheenjohtaja Matias Mäkynen ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman? Seuranneet oikeistohallituksen rakentamista lähinnä seinäruusuina kyynisiä ja happamia kommentteja välillä heitellen.
Samalla perussuomalaisia on potkittu hallitusvastuuta kantamaan kokoomuksen seuraksi kuin tyhjää oluttölkkiä.
Toki mukana on taktikointia, sillä SDP:n ei ole kannattanutkaan olla ihan tosissaan läsnä ensimmäisellä tunnustelukierroksella.
Oikeistohallitusyrityksen kaatuminen tietäisi SDP:lle periaatteessa poliittista joulua keskelle loppukevättä tai alkukesää: ainoana vaihtoehtona enemmistöhallituksen kokoamiseen puolue voisi periaatteessa ryöstää kokoomuksen Säätytalossa putipuhtaaksi ja sanella mieleisensä hallitusohjelman. Toki kokoomuksen kipurajakin tulisi jossain vaiheessa vastaan.
Sinipunan kakkosviulun soitto ei kuitenkaan välttämättä innosta SDP:tä, vaikka oikeistovaihtoehto kariutuisi. Marinin vaaleissa kaupittelema vaihtoehto perustui siihen, että jonkinlainen punavihreä kokoonpano jatkaisi SDP:n johdolla.
Suunnitelmalta vei pohjan pois käytännössä keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko julistettuaan jo hyvissä ajoin ennen vaaleja, että keskusta ei ole tällaisessa hankkeessa enää mukana.
Lopullinen niitti tuli vaaleissa, kun SDP:n lojaalit hallituskumppanit vihreät ja vasemmistoliitto kärsivät nahoissaan osin SDP:n vaalitaktiikan seurauksena rajut tappiot. Molemmat vetäytyivät hallituspelin ulkokehälle tai -puolelle nuolemaan haavojaan.
SDP saattaa pitkässä juoksussa hyvinkin liikahtaa piirun tai pari Marinin äärivasemmalle paaluttamalta linjaltaan, kun Lindtman kukitetaan syksyllä puolueen seuraavaksi puheenjohtajaksi. Vielä se ei ole siihen valmis, eikä välttämältä hetkeen puheenjohtajan vaihduttuakaan.
Kokoomusjohtoisella oikeistokokoonpanolla on leikkauslistoineen kaikki mahdollisuudet nousta pikavauhdilla lähihistorian epäsuosituimmaksi hallitukseksi. Hakaniemen ay-kortteleissa varailtaneen pian jo vähintään Rautatientoria suurmielenosoituksiin.
Oppositioryhmyrinä eturivin poliitikoksi kasvaneelle Lindtmanille avautuu samalla oivallinen tilaisuus pelata niin sanotusti pitkää peliä, seuraaviin eduskuntavaaleihin jo tähdäten.