Minna Siira:

Isä ja keskusta

Blogi

Isä nukkui pois viime torstaina. Puolueen lapiomies ja kunniajäsen.

Mietin isää ja keskustalaisuutta. Mitä sain keskusta-perinnöksi.

Isältä pojille kerrotaan siirtyvän milloin mitäkin – meillä suvussa isältä tyttärelle on siirtynyt keskusta-aate.

Tämän blogin lukijat ovat pääsääntöisesti keskustan ydinjoukkoa. Voimme aloittaa itsestämme. Isät, äidit ja isovanhemmat: olemmeko itse puhuneet nuorillemme keskustasta?

Keskusta jää muhimaan ja ehkä kantaa hedelmää. Pian nuoret astuvat aikuisuuteen ja ovat vastuussa omasta elämästään, taloudestaan ja elinpiirinsä rakentamisesta. Keskustan pitää muuttua toiminnaksi. Keskustan somekanavilla kannattaa surffailla, periaateohjelmaa ja muita ohjelmatekstejä kannattaa lukea.

Keskusta on yhteisöllisyyttä kuulumista keskustaan, mukavaan joukkoon. kutsutaan mukaan tilaisuuksiin. Mikä on upeampi kokemus yhteisöllisyydestä ja aatteen voimasta kuin puoluekokous. Ryhdytään siia epäröimättä perinteiseen valistustyöhön silläkin uhalla, että se varmaan joidenkin mielestä on jotenkin epämuodikasta ja vanhanaikaista.

Vaan kuka asiasta huolehtii, jos emme itse? Perusteet pitää kertoa nuorille nyt. Vanhempana he valitsevat sitten itse oman tiensä. Näin kasvatamme jälleen uuden sukupolven, joka kertoo kysyttäessä, että sain aatteen siemenen jo kotoa.

50- luvun loppupuolelta kotona olevat mustavalkoiset valokuvat kertovat paljon puolueen ja nuorisojärjestön toiminnasta. Voi sitä osallistujien määrää ja tapahtumien kirjoa. Katselen sitä aina silloin tällöin etsiessäni in-spiraatiota tai muuten vain ajan kulkua ajatellessani.

Oma puoluekantaani oli ja on sinetöity siis jo lapsuudessani. Ne lukuisat tupaillat, kokoukset ja muut tilaisuudet, missä kuljin vanhempieni mukana, muovasivat ajatusmaailmaani.

Keskusta-aate sykki hänen sydämessään ja sykkii nyt perheen jälkipolvien sydämissä.

Nyt olen miettinyt ja ehkä surrutkin, etten kysellyt tarpeeksi noista Maaseudun Nuorten Liiton ajoista. Kuinka hienoja tarinoita hänellä varmasti olisi kerrottavanaan, jos vain niistä olisin tivannut. Toki sentään isä jutteli kysymättäkin, mutta olisin silti halunnut kysyä häneltä, miltä tuntui olla toimija 50- ja 60- luvulla.

Kyselkää ja jutelkaa, kuunnelkaa ja kannustakaa lapsianne siihen. Niitä tarinoita jää kaipaamaan ja ne elävät ikuisesti, kunhan joku niitä kertoo.

Minun keskustani on Suomea hallinnut yleispuolue, mutta vannomme edelleen alkiolaisuuden nimeen. Alkion ajattelun keskeisinä pilareina ovat sivistys, yrittäjyys, ylisukupolvisuus, edistyksellisyys ja eurooppalaisuus. Erityisesti ylisukupolvisuus on mietityttänyt.

Vanhemmat huolehtivat lapsistaan, lapset huolehtivat vanhemmista. Nuoret vanhoista ja vanhat nuorista. Näin sen toivoisi olevan, ja näin se onkin. Hyvinvointia on rakennettava.

Huolehditaan toisista. Ja kerrotaan Keskustasta.

Lopuksi vielä. Edellisessä blogissa kirjoitin kuntavaaleista ja pohdin ehdokkuutta. Juteltiin tuostakin isän kanssa. Hanna, siskon tyttö, on allekirjoittanut suostumuksen.

Isän mielestä yksi suvusta riittää. Tuumasi minulle ehdokkuudestani: ”Mitä sitä tyhjää.”

Se oli siinä.

Minna Siira Minna Siira on keskustan Pohjois-Pohjanmaan piirin toiminnanjohtaja. Viime vaalikaudella hän toimi valtioneuvoston kansliassa hallinnollisena avustajana ja sitä ennen puoluetoimistolla keskustan hallintosihteerinä.

Ei kommentteja

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen