Monenlaista kuumetta
Makasin viime viikolla flunssan kourissa sohvalla. Ajatukset tarpoivat räkää täynnä olevassa päässä ja kaikki tuntui nahkealta. Oli pakko antautua sairastamaan rauhassa ja pitää huolta siitä, että en tartuttaisi tautia toisiin.
Sen sijaan haluan tartuttaa toisiin, ihan kaikkiin, vaali-innon.
Eduskuntavaalit ovat jo 2. huhtikuuta ja se näkyy vahvasti toiminnanjohtajan työssä. Sairasloman jälkeen sähköposti ja työpöytä olivat täynnä aikatauluja, kysymyksiä, suunnitelmia ja suunnittelua. Tartuin niihin uudella innolla.
Tuntui, että flunssan jälkeen olisin päässyt varjosta valoon.
Keskustan taival on viime vuosina ollut vaeltamista varjoissa. Vaikka olemme saaneet paljon hyvääkin aikaan, niin mielikuva ja mieliala on ollut matalalla.
Satunnaiset valonpilkahdukset eivät ole sytyttäneet hehkua sydämeen. Niska oli valmiina kyyryssä odottamaan uutta iskua. Tätä vaellusta on ollut surullista seurata ja kanssakulkea.
Aivan kuin koko identiteettimme puolueena ja sen jäseninä olisi ollut jossain syvällä kadoksissa. Monia syvällisiäkin keskusteluja on käyty. Ehkä vaellus varjoissa oli tarpeen käydä.
Niistää ja köhiä paha olo pois, että uusi happi voisi virrata jälleen vapaasti.
Pilke on palannut silmiin, tekemisessä on päättäväinen ote ja itsetunto on ruvennut palaamaan.
Nyt tuntuu toiselta. Pieniä, mutta niin tärkeitä merkkejä on ilmassa eri puolella.
Ihmisten puheissa, puheluissa ja viesteissä on toivoa toisella tavalla kuin vielä puoli vuotta sitten. Pilke on palannut silmiin, tekemisessä on päättäväinen ote ja itsetunto on ruvennut palaamaan.
Aivan kuin lähestyvä vaalikevät olisi herättänyt kanssakulkijat oikeasti miettimään, millaista politiikkaa ja millaisia kansanedustajia me haluamme yhteisistä asioista päättämään.
Ehdokkaat tekevät jo innolla vaalityötä ja sen kautta kuulee eri puolilta positiivista viestiä.
Viikonloppuna on vaalien yksi tärkeä etappi edessä. Vaalistartti ja sen jälkeen risteily. Vaalistartissa julkaistaan puolueen ohjelma ja vaaliteemat.
Risteilyllä tapaa tuttuja ja kokee valinnanvaikeutta monien hyvien koulutusten keskellä. Luvassa on varmasti iloista porinaa, jälleennäkemisiä ja monenlaista pohdintaa tilanteesta, teemoista ja siitä, miten eri maakunnissa menee.
Perikeskustalaista meininkiä siis, jossa koen olevani kuin kotona, omieni parissa.
Aion imeä viikonlopusta itselleni lisää intoa ja iloa, tietoa ja teemoja. Ja aion tartuttaa niitä eteenpäin, jututtaa tuttuja ja tuntemattomia. Vaalit ja keskusta kiinnostavat nyt.
Annetaan tuolle kiinnostukselle lisää virtaa. Tartutetaan into ja kuljetaan pää pystyssä. Suomi ja sen erilaisuudestaan rikkaat alueet tarvitsevat keskustaa.
