Suomeen ei syntynyt maakuntia
Osa keskustan poliitikoista puhuu edelleen eduskunnan hyväksymästä sote-uudistuksesta harhaanjohtavasti. Suomeen ei synny sote-palveluista vastaavia maakuntia vaan hyvinvointialueet.
Ero keskusta-aatteen mukaiseen maakuntamalliin on selvä.
Syntyvät hyvinvointialueet saavat resurssinsa valtiolta ja niitä ohjaa viime kädessä valtiovarainministeriö.
Keskusta-aatteessa keskeisen desentralismin mukaan päätösvaltaa tulisi hajauttaa mahdollisimman paljon paikallisiin käsiin. Nyt tehty uudistus päinvastoin siirtää sitä pois paikallistasolta.
Kuntaverotuksesta merkittävä osa siirtyy valtiolle ja sote-järjestämisvastuu siirtyy kunnilta aluehallinnolle ja valtiolle.
Vaikka hyvinvointialueita on valmisteltu vuosia, on monin paikoin edessä sekaannusta tärkeiden palveluiden tuotannossa ja järjestämisessä.
Suomalaisista suuri osa ei vielä edes ymmärrä mihin uudistus johtaa eikä sitäkään, mitä toimintoja ja viranomaisia uudistus koskee.
Nyt on aika pelastaa maakunta-sanan myönteinen kaiku
Osa keskustan päättäjistä on puhunut ”maakunnista” saadakseen puolueen kannattajat suhtautumaan uudistukseen myönteisesti.
Nyt on kuitenkin aika pelastaa maakunta-sanan myönteinen kaiku ja varata se sille itsehallinnollisten kuntien yhteistyörakenteelle, joita nykyiset maakuntaliitot ja koulutuskuntayhtymät sekä maakunnalliset yhtiöt edustavat.
Niiden tehtäviin ei uudistuksella ole ollut vaikutusta, eikä niitä pidä missään nimessä ryhtyä ajamaan yhteen nyt toteutuvan keskittämisuudistuksen synnyttämien hyvinvointialueiden kanssa.
Kummeksun puheita siitä, että hyvinvointialueille siirrettäisiin lisää tehtäviä.
Ensinnäkin menee vuosia siihen, että ne saavat nyt siirtyvien tehtävien järjestelyt sujuviksi.
Kun tehtäviä ei kuitenkaan saada siirretyksi valtiolta tälle uudelle aluehallinnolle, niitä siirrettäisiin sinne kunnilta ja niiden yhteistyöhän perustuvilta kuntayhtymiltä eli edelleen jatkettaisiin talouden ja päätösvallan keskittämistä.
Esimerkiksi koulutuskuntayhtymissä ja maakuntien liitoissa samoin kuin kunnissa ja kaupungeissa tehdään arvokasta työtä ja ne ovat erikoistuneet vaativiin tehtäviinsä.
Keskustan pitää luopua sellaisten mammuttimaisten hallintoyksiköiden luomishaaveista, joita Sipilän hallitus tavoitteli. Silloin yritettiin survoa kaikki mahdollinen maataloushallinnosta aivokirurgiaan yhden hallinnon alle.
Keskustan on syytä torjua suunnitelmat maakuntaverosta, jota kerättäisiin hyvinvointialueiden uusia tehtäviä varten.
Uusi verotustaso johtaa verotuksen kiristymiseen ja uusien tehtävien siirtäminen hyvinvointialueille on tarpeetonta.
Monet ovat sanoneet, että jos uudistukseen on nyt jäänyt puutteita, sitä voidaan korjata. Tätä epäilen vahvasti: kun valtio sai vahvemman otteen sote-järjestämisestä, tapahtunutta on käytännössä mahdotonta muuttaa.
Maassamme ei siis ole hyvinvointialueiden perustamisen jälkeen uutta itsehallinnollista hallintotasoa, vaan on kuntataso ja valtiotaso.
Niiden välissä on kolmenlaista aluehallintoa: 1) syntyneet hyvinvointialueet, joiden hallinto valitaan vaaleilla, mutta joiden resurssit tulevat valtiolta.
2) valtion aluehallinto (ELY-keskukset ja AVI:t); 3) itsehallinnollisten kuntien yhteistyöhön perustuvat kuntayhtymät ja yhtiöt.
Näistä viimeiset ovat lähinnä sitä, mitä keskusta on maakuntahallinnolla tarkoittanut ja tähän asiaan pitäisi puolueessa palauttaa käsitteellinen ja aatteellinen selkeys.
Ossi Martikainen
YTM, Lapinlahti