Metsästäjät eivät ammu joutsenia
Keskustan puoluekokouksessa hyväksyttiin aloite, jonka mukaan laulujoutsenta tulisi voida metsästää.
Kansallislintumme rinnastettaisiin näin haittaa tuottavaan valkoposkihanheen, jonka tihutyöt ovat yleisesti tiedossa.
Puoluekokouksissa hyväksytään kaikenlaista. Vastaavasti kokoomuksen puoluekokous näkyi päättäneen kahden äänen enemmistöllä, osan kokousväestä ollessa kahvilla, että seksityö pitää rinnastaa yrittäjyyteen ja nuuskan myynti pitää laillistaa.
Jos laulujoutsenia aiotaan ryhtyä tappamaan, ei ole syytä puhua metsästyksestä. Metsästyksen etiikkaan ja arvoihin ei kuulu kansallislintumme ampuminen.
Metsästäjät eivät ole ampuneet joutsenia aiemmin, eivätkä ammu tulevaisuudessakaan.
Kaikissa kulttuureissa on asioita, joita pidetään ”tabuina” tai ”pyhinä”.
Kalevalasta muistamme, miten joutsenen ampujalle kävi. Muidenkin Itämeren maiden muinaistarustossa kerrotaan, että joutsenen ampuja tuhoutuu itse. Joutsen on rauhoitettu lintu, ollut aina, myös muualla kuin Suomessa.
Suomessa laulujoutseneen liittyy vielä erityistä arvoa, se on kansallislintumme, joka symboloi pohjoista vapautta, kauneutta ja villin luonnon harmoniaa.
Me, jotka olemme lukenee Yrjö Kokon kirjat, ymmärrämme, että laulujoutsen ei ole mikä lintu tahansa. Sen suojelu ja pelastaminen sukupuutolta on kansallinen menestystarina, ei enempää eikä vähempää.
Toimin aikoinani Euroopan metsästäjäjärjestön varapuheenjohtajan, jossa tehtävässä usein voin esitellä ylpeydellä laulujoutsenen tarinaa.
Se herättää kiinnostusta ja arvostusta maamme rajojen ulkopuolellakin.
Laulujoutsenta ei pidä verrata valkoposkihanhiin tai merimetsoon, jotka tulokaslajeina aiheuttavat mittavia vahinkoja, osin sen takia, että suomalainen kasvoton byrokratia ei ymmärrä biologisia tosiasioita.
On parasta keskittyä keksimään ratkaisuja, joilla näiden vahinkolintujen kantoja voidaan rajoittaa. Joutsen ei niihin kuulu, jätetään se rauhaan.
Metsästäjät eivät lähde joutsenjahtiin.
Lauri Kontro
Metsästäjäliiton puheenjohtaja 2008–2016