Lukijalta: Mihin perustuvat vaatimukset puolustusmenojen hurjaksi kasvattamiseksi?
Iltalehti julkaisi tiistaina uusimman Vieraskynäni, jossa esitän, että Suomen tulee siirtyä nykyisestä reunavaltiopolitiikastaan ”Norjan tielle” ja ”osaksi Pohjolan yhteisöä”.
Kirjoituksenikin perusteella joudun ihmettelemään äskettäisiä uutisia, joiden mukaan eduskuntapuolueet ovat sitoutuneet tukemaan puolustusvoimien vaatimuksia sotilasmenojemme hurjaksi korottamiseksi.
Enää ei Naton edellyttämä 3,5 prosentin BKT-osuus riittäisi, vaan tämäkin taso pitäisi miljardikaupalla vuosittain ylittää.
Vieraskynässäni käsittelen niitä vaikeuksia, joihin Suomi on nykyisessä Donald Trumpin maailmassa ajautunut ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikallaan, joka luotiin Joe Bidenin menneessä maailmassa.
Petteri Orpon johtaman hallituksen päämäärät ovat samat kuin Rinteen/Marinin hallituksen. Ne määriteltiin siis Joe Bidenin maailmassa.
”Suomi harjoittaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, jonka päämääränä on vahvistaa Suomen kansainvälistä asemaa, turvata itsenäisyys ja alueellinen koskemattomuus, parantaa Suomen ja suomalaisten turvallisuutta ja hyvinvointia sekä ylläpitää yhteiskunnan toimivuutta. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkeimpänä tavoitteena on estää joutuminen sotilaalliseen konfliktiin.”
Nykyisessä Donald Trumpin maailmassa nämä hallitusohjelmaan kirjatut ulkopolitiikan päämäärät näyttäytyvät aivan toisessa valossa. Nyt emme voi olla varmoja edes siitä, toimivatko Naton turvatakuut. Niistä on kuitenkin maksettu kova poliittinen ja taloudellinen hinta.
Suomen liittyminen Natoon ei turvannutkaan Suomen itsenäisyyttä, vaan sitä selvästi kavensi. Se ei takaakaan Suomen turvallisuutta ja alueellista koskemattomuutta, eikä estäkään Suomea joutumasta osalliseksi sotilaallisiin konflikteihin, vaan näitä vaaroja jäsenyytemme entisestään kasvatti.
Natoon päästäkseen Suomi ryhtyi antamaan mittavaa aseellista ja taloudellista tukea Ukrainalle. Tiukasti toteutettu pakotepolitiikka on aiheuttanut meille suuremmat taloudelliset menetykset kuin millekään muulle maalle.
Nämä ratkaisut ovat lisänneet muutoinkin kestämättömiä valtiontaloutemme alijäämiä ja vaarantavat siten sekä hyvinvointimme että yhteiskuntamme toimivuuden. Näitä uhkia kasvattavat myös Nato-jäsenyyden vaatimat tuntuvasti lisääntyvät sotilasmenot.
Vieraskynässäni kirjoitan, että Suomen tulee edistää Petteri Orpon hallituksen ohjelmaan sisältyviä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan päämääriään Norjan esimerkkiä seuraten.
1. Suomen tärkein tavoite on pysyttäytyminen aseellisten konfliktien ulkopuolella.
Nato on puolustusliitto, joten meidän on osallistuttava sen sotilaallisen yhteistyöhön.
Kun Suomen raja kattaa yli puolet koko sotilasliiton yhteisestä maarajasta Venäjän kanssa, Suomelta ei voida edellyttää osallistumista muiden jäsenmaiden alueeseen kohdistuviin aseellisiin konflikteihin. Muun artikla 5:n mukaisen tuen antamisen pitää riittää.
Suomen tulee pysyttäytyä kokonaan sellaisten aseellisten konfliktien ulkopuolella, jotka eivät kohdistu muihin Nato-maihin.
Suomen pitää välttyä altistumiselta ensi-iskuille. Suomen alueelle ei tule sijoittaa muiden Nato-maiden hyökkäyksellisiä joukkoja ja aseita. Tämä koskee erityisesti taktisia ydinaseita.
Suomen tulee palata aktiiviseen työhön rauhanomaisen yhteistyön edistämiseksi Euroopassa ja koko maailmassa.
2. Suomen tulee harjoittaa itsenäistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa tiiviissä yhteistyössä muiden Pohjoismaiden kanssa
Natolla ei ole yhtenäistä eikä edes yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, kuten EU:lla. Jäsenenä Suomi voi siis harjoittaa ja maamme tulee toteuttaa itsenäistä ulkosuhdepolitiikkaa.
Nato-maanakin voimme ja meidän tulee toimia puolueettomuuspolitiikkamme perinteitä noudattaen ja pyrkiä ylläpitämään hyviä suhteita kaikkiin maihin.
Pohjoismaat kuuluvat samaan läntiseen poliittiseen ja kulttuuripiiriin, mutta yhdessä muodostamme lisäksi tätä läheisemmän keskinäisen arvoyhteisön. Meidän on palattava tiiviiseen pohjoismaiseen yhteistyöhön, osaksi Pohjolan yhteisöä.
3. Suomen tulee vahvistaa itsenäisyyttään ja edistää kaikin tavoin kansallisia etujaan.
Nato-jäsenyyden myötä Yhdysvalloista on tullut Suomen tärkein liittolainen.
Yhdysvallat vastustaa ylikansallista globalismia ja pyrkii vahvistamaan kansallisvaltioiden asemaa.
Tämä strategia tukee Suomenkin pyrkimyksiä kaikin tavoin vahvistaa omaa itsenäisyyttään.
Yhdysvallat tavoittelee uutta moninapaista kansainvälistä järjestystä, johon liittyen se pyrkii mahdollisimman pian lopettamaan Ukrainan ja Venäjän välisen sodan. Tämä avaa meillekin mahdollisuudet palauttaa yhteydet ja yhteistyö naapurimaamme Venäjän kanssa.
Tämä Yhdysvaltain strategia on Suomenkin etujen mukainen, ja meidän tulee suhtautua siihen myötäsukaisesti.
Vieraskynäni julkaisupäivänä uutisoitiin eduskuntapuolueiden tukevan puolustusvoimien vaatimusta puolustusmenojen kaksinkertaistamiseksi.
Tämän päivän Helsingin Sanomissa valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Juha Majanen suhtautuu vaadittuihin puolustusrahoihin ”varauksellisesti”.
Kun Suomi oli liittymässä Natoon, puolustusvalmiuttamme ylistettiin.
Jos Suomi keskittyisi Vieraskynässäni esitetyllä tavalla oman alueensa puolustamiseen, pitäisi Naton vaatiman 3,5 prosentin BKT-osuuden reilusti riittää.
Jos Suomikin palaisi rauhanpolitiikan tielle, aktiiviseen työhön rauhan palauttamiseksi ja vahvistamiseksi, voisimme yhdessä välttää kaikille kalliiksi tulevan kilpavarustelun.
On syytä ihmetellä, millaiseen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen doktriiniin puolustusvoimien vaatimukset perustuvat.
Paavo Väyrynen
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/