Kolmikanta on kuollut – eläköön yhdessä sopiminen
Kolmikannalla tarkoitetaan lakien valmistelua, jossa keskeinen rooli maan hallituksen rinnalla on työntekijä- ja työnantajakeskusjärjestöillä. Kolmikantaisesti on valmisteltu ja sovittu suuri osa suomalaista työtä ja sosiaaliturvaa koskevasta lainsäädännöstä.
Kolmikannalla on suuri kädenjälki siinä millaisessa Suomessa tänään elämme. Uskon jokaisen sisällään mieltävän, että suomalaisessa kulttuurissa yhdessä sopimisella on oma arvonsa.
Työn tekemisen toimintaympäristö on kuitenkin oleellisesti muuttunut. Suuryritykset kasvavat ja työllistävät maailmalla, eivät niinkään Suomessa.
Yhä useampi Suomessa työskentelee ulkomaisen työnantajan tytäryhtiön palveluksessa, mikä tarkoittaa yrityksen strategisen päätöksenteon tapahtumista maan rajojen ulkopuolella. Samanaikaisesti suomalaisten pk-yritysten kasvuhalut ovat romahtaneet.
Kehityksen tuloksena Suomen kansantalous on finanssikriisin jälkeen polkenut nollakasvua, julkinen talous velkaantuu häkellyttävällä vauhdilla, veroasteet ovat korkeat, työttömyys kasvanut ja kansalaisten vaurastuminen pysähtynyt. Olemme auttamatta jääneet jälkeen pohjoismaisista verrokeista.
Miksi toistaa samaa, jos tulokset ovat heikot, kuuluu tunnettu kysymys.
Kolmikanta on julistettu kuolleeksi moneen kertaan. Muistosanoja lausuttiin muun muassa silloin, kun Elinkeinoelämän keskusliitto EK ilmoitti lopettavansa keskitetyt työehtosopimusneuvottelunsa. Sen jälkeen tes-neuvottelut ovat olleet liittokohtaisia.
Ympäri mennään, yhteen tullaan – tällä viikolla Elinkeinoelämän keskusliitto EK:sta tuli maan hallituksen ja ay-liikkeen ohella erittäin keskitetyn työmarkkinakiistan osapuoli.
Hallitusta vastaan suunnattu poliittinen lakko muuttui yhdellä ilmoituksella ’kolmikantalakoksi’. Harmillista, että valtataistelu on vietävä näin pitkälle.
Työpaikoilla kuluneen talven aikana nähty vastakkainasettelu on vierasta. Siellä tärkeämpää on työpaikan muodostaman joukkueen pärjääminen markkinataistossa. Valtataistelut sopivat siihen kisaan huonosti – riitelevät tahot karsiutuvat pois kilpailussa.
Paras tulos syntyy yhteen hiileen puhaltamisella ja hyvällä johtamisella. Sen tietävät sekä omistajat, työntekijät että johto. Yhdessä tekeminen on voimavara.
Mikäli kolmikanta määriteltäisiin vastaamaan tämän päivän toimintaympäristön haasteisiin, sen muodostaisivat luultavimmin työntekijät, työttömät ja yrittäjät. Nämä kolme ryhmää ovat tahot, jotka muodostavat varsinaiset työn tekemisen markkinat.
Yrittäjät luovat työpaikat. Työpaikkojen nettolisäys Suomessa syntyy kasvuhakuisiin pk-yrityksiin – jos on syntyäkseen. Juuri nyt työnantajayrittäjien ja kasvuhakuisten yrittäjien määrä on romahduksenomaisessa laskussa. Syyt tähän kasvuhaluttomuuteen tulisi pikaisesti tunnistaa ja lääkkeet löytää.
Työttömiä työnhakijoita oli tammikuussa 291 000 ja määrä kasvussa. Heidän lisäkseen noin 300 000 iältään 25–59 vuotiasta ihmistä on niin sanotusti työelämän ulkopuolella. Yli puoli miljoonaa suomalaista on suljettu työelämän ulkopuolelle, mikä ei ole oikeudenmukaista eikä mielekästä. Syyt ja lääkkeet myös näihin vaivoihin tulisi löytää.
Työntekijät puolestaan ovat viimeisen parin vuoden ajan menettäneet ostovoimaansa, kun inflaatio on ylittänyt palkankorotusten tason. Myös työpaikkojen pysyvyys yt-neuvottelujen aikoina on epävarmaa.
Lisäksi noussut korkotaso on heikentänyt muun muassa asuntovelallisten taloudellista asemaa. Työntekijöiden ansioiden ja varallisuuden parantaminen odottaa lääkkeitään.
Moderni kolmikanta – yrittäjät, työntekijät ja työttömät – ratkoisi kansantalouden, julkisen talouden ja kotitalouksien hyvinvointiin suuresti vaikuttavia kysymyksiä. Suomalaisen tapaan yhdessä sopien ja suurinta osaa näistä luultavimmin paikallisesti.
Petri Roininen
ehdolla keskustan varapuheenjohtajaksi ja europarlamenttiin
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/