Kelassa pelätään, että lihavuuslääkkeiden korvaukset kasvavat jopa miljardeilla – "Lihavuuden hoito on lääketeollisuuden kultakaivos
– Raadollinen asia on se, että lihavuuden hoito on lääketeollisuuden ennennäkemätön kultakaivos.
Näin sanoo STT:lle Kelan johtava ylilääkäri Janne Leinonen. Leinosen mukaan Suomessa aikuisista noin joka kolmas on ylipainoinen tai lihava. Myös lapsista ja nuorista hälyttävän suuri osa on ylipainoisia tai lihavia, hän toteaa.
Ratkaisuksi lihavuuteen on tarjottu viime vuosina lihavuuslääkkeitä. Leinonen on huolissaan lihavuuden hoidosta ja kasvavista lääkekorvauksista.
– Jos lihavuuslääkkeitä aletaan korvata ilman kokonaiskuvan luomista, niistä aiheutuu potentiaalisesti jopa miljardien eurojen vuosittaiset kulut, Leinonen sanoo.
Luku olisi mullistava, sillä Kela maksaa tätä nykyä lääkekorvauksia vuosittain kokonaisuudessaan noin 1,8 miljardia euroa. Leinonen kertoo, että useissa maissa lihavuuslääkkeitä ei aiota korvata tai niitä on jopa otettu pois korvattavuuden piiristä kustannusten räjähtämisen vuoksi.
On ratkaisematon kysymys, kenen kustannettavaksi lihavuuden hoito kuuluu ja kuinka paljon se saa maksaa.
Markkinoille on tulossa uusia, hintavia lihavuuslääkkeitä, joiden hinnat pysyvät korkeina vielä pitkään. Terveydenhuollon menoja ei myöskään haluta kasvattaa, mutta myös lihavuuden hoitamatta jättäminen on kallista.
Kelan mukaan markkinoilla on tällä hetkellä Mysimba- ja Saxenda-nimiset lääkkeet, jotka ovat Kela-korvattavia tietyin ehdoin, sekä joitakin muita lääkkeitä, joita ei korvata. Tällainen on muun muassa lihavuuslääke Wegovy, jota on tuotu Suomeen pieniä määriä rinnakkaistuontina muista maista.
Rinnakkaistuonti tarkoittaa sitä, että yritys ostaa lääkevalmistetta toisesta maasta ja pakkaa lääkkeen uudelleen myyntiä varten.
Viime vuonna Mysimban ja Saxendan yhteenlasketut sairausvakuutuskorvaukset olivat Kelan mukaan noin 3,8 miljoonaa euroa. Korvauksia maksettiin noin 8 000 ihmiselle.
Lääkärit määräävät kuitenkin lihavuuden hoitoon myös tyypin 2 diabeteksen hoidossa käytettyjä lääkkeitä, kuten Ozempicia, josta on tullut suorastaan ilmiö varsinkin Yhdysvalloissa. Ozempicissa ja monissa muissa diabeteslääkkeissä on semaglutidia, joka aiheuttaa kylläisyyden tunnetta.
Kelassa ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka semaglutidia käytetään. Leinosen mukaan sitä määrätään suuressa määrin lihavuuden hoitoon vastoin myyntilupaa ja korvattavuutta.
Leinosen mukaan nykyinen käsitys on, että lihavuuden hoidossa lääkityksen tulee olla pitkäaikaista tai jopa elinikäistä, sillä tutkimukset osoittavat, että paino palaa herkästi ennalleen lääkkeen lopettamisen jälkeen. Hän sanoo, että laihtuminen vaatii joka tapauksessa merkittävän elintapamuutoksen.
Leinosen mukaan lihavuuden hoito muilla keinoin kuin lääkkeillä saattaisi tulla jopa lääkekorvauksia halvemmaksi.
– Lääkkeiden miljardikustannusten pitäisi laittaa meidät ajattelemaan, mitä ne muut keinot voivat olla – kaavoitus, koululiikunta, ruokailu, hinnoittelu, veropolitiikka, lasten liikuntaharrastusten tukeminen, Leinonen listaa.
Hän sanoo, että lääkkeisiin laitettavan rahan arvo tuntuu kuitenkin olevan täysin erilainen kuin saman sairauden muussa hoidossa.
– Monet yhteiskunnat ovat valmiita sijoittamaan lääkkeisiin jostakin syystä aivan eri suuruusluokan summia.
Leinosen mukaan on mielenkiintoista, että yhden teollisuudenalan sallitaan lihottaa meidät ja toisen myydä pillereitä, joilla lihavuutta yritetään hallita.
– Annamme markkinoida ja hinnoitella vapaasti tuotteita, jotka sisältävät aivan liikaa energiaa, rasvaa ja sokeria.
Leinonen arvioi, että nykyhinnoittelulla lääkkeet eivät ole kustannustehokas tapa lihavuuden hoitoon. Patenttisuojan vuoksi uudet lihavuuslääkkeet tulevat olemaan seuraavat kymmenen vuotta erittäin kalliita, ja kehitteillä on jatkuvasti uusia lääkkeitä.
– On hyvin tyypillistä, että lääkärikunta syystä tai toisesta lääketeollisuuden tukemana siirtyy käyttämään uudempia ja näennäisesti tehokkaampia lääkkeitä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen arvion mukaan lihavuuden suorat kustannukset eli vastaanottokäynnit ja lääkkeet maksavat miljardi euroa vuodessa, sanoo Helsingin yliopiston lihavuustutkimusyksikön johtaja Kirsi Pietiläinen. Päälle tulevat epäsuorat kulut, esimerkiksi työpoissaolot.
– Hoitamaton lihavuushan se vasta maksaakin. Lihavuuden aiheuttamien liitännäissairauksien hoito on äärimmäisen kallista, professori ja lääkäri Pietiläinen sanoo STT:n haastattelussa.
– Juuri tänään on halpaa jättää lihavuus hoitamatta, koska se maksaa nolla euroa.
Pietiläinen toivoo, että uusien lääkkeiden korvattavuutta arvioitaisiin lääketieteellisestä näkökulmasta, sillä se on lopulta myös kansantalouden etu.
Markkinoilla olevilla lihavuuslääkkeillä on vaikeita saatavuusongelmia. Koska Wegovya saadaan maahan vain rinnakkaistuontina, sen hinta on korkea. Siksi uudet, tehokkaammat lääkkeet ovat Pietiläisen mukaan todella tervetulleita.
– Ihmiset maksavat hoidosta todella paljon itse, mutta kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta, ja se aiheuttaa epätasa-arvoa.
Kenelle lihavuuden kustannukset sitten kuuluisivat?
– Rajoitettu peruskorvattavuus on varmasti malli, jolla kannattaa mennä ja laajentaa sitä maltillisesti.
Lihavuuden hoidon esteenä ovat Pietiläisen mukaan lääkkeiden hinnan ja saatavuuden lisäksi terveydenhuollon pienet resurssit.
– Hoidon saatavuus on surkeaa. Voimakastahtoisimmatkaan eivät saa apua ja homma jää hoitamatta, niin se tällä hetkellä tosi pitkälti on.
Lääkkeiden avulla elintapamuutos on Pietiläisen mukaan paljon helpompi ja tulokset voivat olla 3–5-kertaisia.
– Ennen lääkehoitoa on voitu yrittää laihduttaa jopa vuosikymmeniä.