Keskusta on löytänyt Kekkosensa
Useampikin lehti on otsikoinut keskustan järjestöväen ja kansanedustajien Nato-kantojen muutoksesta toteamalla, että keskusta unohtanut tai hylännyt Kekkosensa. Ajattelen niin, että keskusta on löytänyt Kekkosensa.
Kekkosen toiminnan tavoitteena oli turvata pohjoismainen demokratia ja yhteiskuntajärjestys sekä laajentaa yhteyksiämme kunkin aikakauden mahdollisuuksilla.
Pohjoismaiden neuvosto 1955, Eftan ulkojäsenyys FINEFTA 1961 ja EEC kauppasopimus 1973 olivat sopimuksia, joilla tätä kehitystä edistettiin.
Vaikka koko muu Eurooppa siirtyisi kommunismiin, Suomi pysyy länsimaisena demokratiana, olivat Kekkosen sanat muistaakseni Hruštšoville.
Kaikki ei aina ole mahdollista, tai ainakaan viisasta. Erityisen tärkeää on tunnistaa vastapuolen ihminen. Hruštšovin, Kosyginin ja Brežnev osalta hän ainakin nähtävästi tunnisti.
Jossain radio-ohjelman alussa toistetaan Mauno Koivistoa: ”Pitää olla jotakin sanottavaa, ja pitää olla kykyä sanoa se”. Tämän lisäksi täytyy olla kyky tunnistaa vastapuoli, miten se hänelle (heille) sanotaan. Pertti Paasiota lainaten: Jos tiedät hänellä olevan varvas kipeä, älä juuri sen varpaan päälle astu.
Kekkosen kyky näissä yhteyksissä oli ymmärtää kunkin ajan todellisuus, tarve, mahdollisuudet ja uhat – ja näistä lähtökohdista katsoa tulevaisuuteen.
Tältä taustalta johtopäätökseni on, että Kekkoselle puolueettomuus oli työkalu, jolla Suomen asema silloisissa tilanteissa säilyä itsenäisenä demokratiana oli mahdollista. Jos ajatellaan tätä perintöä viimeisten 30 vuoden jaksolle, Kekkosen jälkeiselle ajalle, mitä se tarkoittaa?
Monenlaisia murheita aiheuttaneesta YYA-sopimuksesta irtautuminen heti, kun se oli mahdollista ja EU-sopimus, olivat luonnollinen jatkumo. Niin kuin tapahtui. Turvallisuusratkaisu on nyt ajankohtainen.
Urkin aikaan puhuttiin luottamuksesta. Sanan varsinaisessa merkityksessä sitä ei ollut, varmaan kummallakaan puolella. Mutta olisiko Kekkonen tunnistanut Putinin ja lukenut nähtävissä olevat merkit oikein?
Naamiot on nyt riisuttu. Muistamme myös Trumpin pyrkimykset tehdä diilejä (mm. Ukrainan kiristäminen sotilasavun lopettamisella oman vaalikampanjansa tueksi) ja puheet Natosta aikansa eläneenä.
Niinistön mukaan vaihtoehtoja on lähinnä kaksi, sopimus Ruotsin ja USA:n kanssa tai Nato.
Edellä esitetyn perusteella ja Kekkosen perintöä vaalien ratkaisu tähän päivään on Nato, jossa USA:n lisäksi on suurin osa länsieurooppalaisista valtioista.
Kun tästä katsotaan vielä eteenpäin, niin siellä pitäisi olla Niinistön taannoinen ajatus, eurooppalaisempi Nato.
Ismo Saari
Salo