Helsingin pormestarikisa – uhka vai mahdollisuus keskustalle?
Spekulaatio Helsingin pormestarista käy nyt kuumana Jan Vapaavuoren ilmoitettua, ettei hae jatkoa tehtävään. Kisaan mukaan on ilmoittautunut Perussuomalaisten Jussi Halla-Aho, NYT-liikkeestä Hjallis Harkimo, Vihreiltä Anni Sinnemäki ja Kokoomuksen nimiksi on arveltu Elina Lepomäkeä tai Juhana Vartiaista.
Pari muutakin innokasta ovat ilmoittaneet olevansa käytettävissä. Mutta kuka on keskustan ehdokas ja onko edellä mainittujen ehdokkaiden jälkeen ääniä enää jaossa muille?
Tällä kaudella Keskustalla on Helsingin kaupungin valtuustossa kaksi paikkaa. Edellisellä kaudella niitä oli kolme ja parhaimmillaan paikkoja on ollut neljä.
Vaikka luvut tuntuvat pieniltä, kahden ja neljän välinen ero on tässä asiassa suuri. Miksi? Koska kolmella ja neljällä paikalla saa paikan kaupunginhallitukseen, lukuisiin lautakuntiin ja työryhmiin.
Nykyisellä kahdella paikalla olemme Helsingin päätöksenteossa kirjaimellisesti oppositiossa.
Tulevan kevään asetelma voi olla Helsingissä meille kohtalokas, mikäli kuntavaaleissa ei onnistuta täydellisesti.
Joka tapauksessa strategiaa on rakennettava pitkälle tulevaisuuteen pääkaupungissamme. Halusimme tai emme, Helsingissä kuntavaalit ovat ensisijaisesti pormestarinvaalit.
Keskustalle pikavoittoja tässä asetelmassa voidaan hakea nimeämällä nimekkäitä ehdokkaita. Tai sitten kääntää katse kestävään kasvuun, jossa keskiössä ovat pitkään tämän kaupungin haastavassa toimintaympäristössä tehneet henkilöt.
Mutta mistä sitten sopiva ehdokas meille löytyy? Vaihtoehtoja ehdokasasetteluun voi hakea parista eri näkökulmasta:
1. Houkutellaan ehdokkaaksi valtakunnallisesti ns. kova nimi:
Tunnettuja ja meritoituneita ehdokkaita voisivat olla esimerkiksi Olli Rehn, Jorma Ollila, Anneli Jäätteenmäki, Mari Kiviniemi, Esko Aho tai Ilkka Herlin. Jokaisen edellämainitun kohdalla esitän yhden kysymyksen: miksi näitä nimiä ei pohdittu vuosi sitten?
Nyt nimekkään keskustalaisen nimen tuominen spekulaatiomyllyyn voi näyttää siltä, että sillä vastataan ainoastaan Halla-Ahon vetoon asettua ehdolle.
Tämä ”yllätys” olisi meidän pitänyt tehdä itse, eikä lähteä altavastaajana tilanteeseen, jossa jo muiden puolueiden nimekkäät edustajat ovat keskustelussa mukana.
Jos Keskusta olisi toiminut tämän suhteen ajoissa, se olisi välittänyt viestiä siitä, että olemme vakavissamme ja etsineet koko kaupungin haasteita ratkomaan uskottavan henkilön.
Jos Vapaavuori olisi halunnut jatkaa, emme edes kävisi tätä keskustelua Keskustassa, se olisi ainoastaan Helsingin piirin sisäistä pohdintaa. Nyt ns. ”supernimen” tuominen spekulointiin voidaan kokea lähinnä ”hätähuutona”.
2. Maakunnasta tunnettu keskustalainen:
Vuosien mittaan eduskuntavaalien vankkureita Helsingissä on otettu kirittämään tunnettu keskustalainen, yleensä kansanedustaja muualta maakunnista.
Näin ei ole välttämättä ollut aina, mutta esimerkiksi edellisissä vaaleissa Kimmo Tiilikainen lähti Helsingin Keskustan ehdokkaaksi. Tai uhrautui ja maksoi siitä ison hinnan. Kiitos siitä hänelle!
Samanlainen ajattelu näyttäisi koskevan myös pormestarivaalia, sillä esimerkiksi lappilainen kansanedustaja Mikko Kärnä – ja pari muutakin – ovat julkisesti kertoneet pohtivansa rooliaan tässä nimenomaisessa vaalissa.
Tästä nyt lähinnä tulee mieleen vanha sananlasku, jossa kannettu vesi ei kaivossa pysy. Eli mahdolliset (protesti)äänet eivät valitettavasti rakenna puolueemme uskottavuutta Helsingissä.
Kaupunki tarvitsee pormestarikseen henkilön, joka on oikeasti kiinnostunut kehittämään Helsinkiä ja kokee sen omakseen. Sitä ei saavuteta populismilla. Aitous tulee tässä kaupungissa uskomattoman nopeasti selville, siitä voin mennä takuuseen.
3. Keskustalainen, joka on pitkään tehnyt Helsingissä kuntapolitiikkaa:
Edellisellä kerralla puolueestamme oli ehdolla helsinkiläinen, pitkänlinjan väsymätön keskustalainen toimija professori Laura Kolbe. Käsitykseni mukaan hän ei valitettavasti ole tähän vaaliin käytettävissä.
Hänen lisäkseen meillä on Keskustassa useita henkilöitä, jotka ovat väsymättömästi tehneet kuntakentällä töitä Helsingissä niin valtuutettuina, piirijärjestön aktiiveina tai kunnallisjärjestön toimijoita.
Heidän kasvonsa eivät välttämättä ole suurelle yleisölle tuttuja mediasta monestakaan syystä.
Heitä voisi olla vaikkapa kaupunginvaltuutettu Terhi Peltokorpi tai Keskustan Helsingin piirin puheenjohtaja Antti Siika-aho ja moni muu pitkään keskustalaista pääkaupunkipolitiikkaa tehnyt.
Tai sitten tunnetumpia nimiä Uudeltamaalta, esimerkiksi Antti Kaikkonen tai Riikka Pakarinen, joille Helsinki ja pääkaupunkiseutu on tuttu politiikan kautta.
Helsingissä Keskusta on marginaalipuolue (edellisissä eduskuntavaaleissa 2,9 % kannatus), ja luonnollinen näkyvyys on sen mukaista.
Toisekseen tuntuu siltä, ettei puolueemme uskalla pääkaupungissamme nostaa jalustalle niitä tekijöitämme, joille sydän sykkii Helsingille.
Sen sijaan viime metreillä tuomme aina valtakunnallisesti tunnetumman henkilön, jolla välttämättä ei ole kokemusta tai näkemystä hienon kaupunkimme kehittämiseen ole.
Mitäpä, jos siis oikeasti tekisimme tästä vaalista sellaisen, jossa Keskusta toisi vaihtoehdoksi aidon yllätyksen? Se voisi olla henkilö, joka puhuu ja ajattelee, kuten puolueemme Helsingissä ajattelee.
Joka tapauksessa Helsingin Keskustan on tehtävä päätös pormestariehdokkaasta ja luonnollisesti kannettava siitä myös vastuu. Nyt olisi hyvä hetki avata uusi lehti Helsingin Keskustan historiassa ja viedä oikeasti kaupunkipolitiikkamme uudelle, uskottavalle tasolle.
Ville-Veikko Rantamaula
Keskustan puoluevaltuutettu.
Helsingin Keskustan puheenjohtaja ja Keskustan puoluehallituksen jäsen 2015-2018.