Suomen asia on meidän

Sadan vuoden takaa merkitseväksi jäi toiminta itsenäistymisen, kansalaissodan jälkeisen sovintopolitiikan ja tasavallan puolesta.

Itsenäisyys syntyi pitkäaikaisen sivistysliikkeen seurauksena ja se ankkuroitui suomalaiseksi eheydeksi ja kansanvallan sekä oikeusvaltion kunnioitukseksi. Nämä piirteet takasivat sen, ettei Suomi seuraavina kuohuvina vuosikymmeninä ajautunut oikeistodiktatuuriin tai kommunismiin.

Sata vuotta sitten keskilinja voitti. Oikeistolla oli saksalaissuuntaus ja kuningaskunta. Vasemmiston enemmistö ajautui vallankumousyritykseen bolshevikkien perässä.

Entä tässä ajassa? Mikä on Suomelle merkityksellistä tavalla, joka jättää jäljen tulevaisuuteen?

Merkitseväksi mielestäni nousee se, miten asennoidumme kestävään kehitykseen, kansainväliseen yhteistyöhön ja sisäiseen eheyteen.

Kestävä kehitys on laaja otsikko, jonka alla saamme painia seuraavat vuosikymmenet. Ilmastonmuutos, mikromuovihiutaleet vesistöissä, aavikoituminen, lääkeaineiden vaikutusten heikentyminen, eläinlajien sukupuuttoon kuoleminen.

Muun muassa nämä asiat sitovat meidät vaikeaan yhtälöön. Väestön ja luonnonvarojen käytön kasvu uhkaavat maapallon kestokykyä.

Suomalaisten rooli tässä on rakentaa tiiviimpää kansainvälistä yhteistyötä ongelmien ratkaisemiseksi, kehittää luontoa säästäviä tekniikoita ja perustaa tuotantomme yhä vahvemmin hajautetusti uusiutuvien luonnonvarojen käytön ja ravinteiden kierrätyksen varaan.

Suomen on käytettävä osaamistaan ja taloudellisia voimavarojamme ollaksemme kestävän elämän malli muille.

Sisäisen eheyden kannalta käynnissä on useampi trendi, jotka kasvattavat haastetta.

Teknologinen kehitys yhdistettynä kansainväliseen kauppaan luo talouskehitystä, jossa riippuvuus muista suomalaisista jää yhä ohuemmaksi. Monille tärkeimmät yhteistyökumppanit ovat muualla maailmassa.

Tässä kehityksessä osan tie helposti erkaantuu muiden Suomessa asuvien elämästä ja käsitys yhteisyydestä ja keskinäisestä yhteisvastuusta hämärtyy.

Alueellinen ja sosiaalinen eriarvoistuminen jakavat meitä ryhmiin tavalla, jolla lopulta on hyvin kielteiset seuraukset.

Siksi haluan rakentaa eheyden politiikkaa ja liennyttää jakolinjoja, joita keinotekoisestikin rakennetaan kaupunkien ja maaseudun, maahanmuuttajien ja kantaväestön väliin.

Osattomuuden tunne johtaa helposti ajatukseen ”me vastaan muut”. Tästä populistinen kansallismielinenkin liike saa voimansa, joka suuntautuu usein kansainvälisyyttä vastaan.

Olen korostanut, että itsenäisyys on aina suhteellista. Meidän kannattaa rakentaa kansainvälisiä järjestöjä ja sitovia sopimuksia, jotka joiltain yhteisesti sovituilta osin siirtävät kansallista päätösvaltaa yhteisessä sopimuksessa sovittavaksi, mutta luovat vastaavasti meille vakaamman, ennakoitavamman ja turvallisemman maailman.

Perusvalinta on tehtävä sen välillä, uskooko kansainvälisellä yhteistyöllä saavuttavansa paremman lopputuloksen kuin toimimalla yksin. Olen yhteistyön ja itsenäisen Suomen kannattaja. Ne eivät sulje toisiaan pois.

Toivotan hyvää itsenäisyyspäivää kaikille. Pidetään Suomi yhtenä.