Unohdettu kestävyysvaje

Ilmastonmuutoksesta ja siihen reagoinnista on tullut ihan aiheesta laajojen joukkojen yhteinen iso ponnistelu. Poliittiset päätöksentekijä niin kotimaissaan kuin isommissa ympyröissä hakevat ratkaisuja. Yksilöt ja yritykset muuttavat omia toimintatapojaan.

Tulevien vuosikymmenten aikana edessämme on myös muita isoja haasteita. Tuttuja sellaisia. Hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden tason turvaaminen väestön ikääntyessä. Julkisen talouden menojen ja tulojen pitäminen tasapainossa.

Tärkeitä asioita, mutta ei niillä tulevia vaaleja voiteta, toistetaan politiikan aktiivien keskuudessa. Nyt on kasvun aika. Ihmisille halutaan tarjota sitä kuuluisaa kakkua. Sitä myös odotetaan.

Kaksien edellisten eduskuntavaalien kaltaisia keskusteluja julkisen talouden sopeutustarpeista ja rakenteellisista uudistuksista muuten kuin positiivisessa hengessä ei haluta käydä. Talouden pitkän ja lyhyen aikavälin näkemykset haudataan vaaliohjelmiin.

Ja tässä vaiheessa kakun reseptistä ja uunin lämpötilasta huolehtivat huokaavat ja muljauttelevat silmiään. Povaavat, että pannukakku on tulossa.

Olemme eläneet parin vuoden ajan otsikkojen aikaa, jossa on positiivista kaikua taloudesta ja huutavasta työvoimapulasta. Ilmassa leijuu optimistinen usko siihen, että talouden suunta tänään ja huomenna on positiivinen.

Tulevaisuuden murehtiminen talouden tiimoilta ei ole muodissa. Puheet ja kehotukset varautua haastaviinkin talousaikoihin eivät tartu kuulijaan. Kauas ei nähdä.  Säännöllisesti toistuvat uutisjutut asuntolainojen korkojen nousuodotuksista tai pörssien heilahtelut eivät ole latistaneet optimismia.

Tulevaisuuden murehtiminen talouden tiimoilta ei ole muodissa.

Mietipä milloin olet viimeksi kuullut puhuttavan kestävyysvajeesta? Huomannut keskustelun jossa pohdittaisiin kestävyysvajeen suuruutta? Julkisen talouden tulojen ja menojen erotus pitkällä aikavälillä ei saa huomiota tässä ajassa, jolloin keskustelua yhteiskunnan voimavarojen rajallisuudesta ei haluta käydä.

Tällä vaalikaudella hallitus otti tavoitteekseen kuroa umpeen 10 miljardin vajeen. On tehty säästöjä ja valmisteltu rakenteellisia uudistuksia. Helmikuussa julkaistava päivitetty kestävyysvaje tulee tuomaan kevään vaaleihin tärkeän keskusteluaiheen takaisin.

Tuore väestöennuste vahvistaa tarvetta päätöksiin 2020-luvulla. Syntyvyyden lasku yhdistettynä väestön ikääntymiseen on yhtälö, joka lisää julkisten menojen kasvua ja vähentää tuloja. Uutta työtä ja kasvua olisi synnyttävä. Sillä pienennetään säästötarpeita.  

Toivottavasti yksikään puolue ei lähde välttelemään keskustelua kestävyysvajeesta kuten vuoden 2011 vaaleissa, jolloin SDP ei halunnut määritellä kestävyysvajeen suuruutta. On vastuullista politiikkaa keskustella ja esittää keinoja.