"Ridgwayn lihamylly" käänsi Korean sodan suunnan – punainen vyöry tyssäsi Soulin valtaukseen 75 vuotta sitten
Tammikuussa 1951 YK:n lipun alla Koreassa taistellut länsiliittouma oli syvällä alhossa.
Kommunistinen vyöry oli syössyt YK-joukot Soulista ja työntänyt ne kuilun partaalle. Lehdistössä kyseltiin ympäri maailmaa jo, onko Korea menetetetty.
Käänne oli kuitenkin jo muhimassa. Loppuvuodesta 1950 amerikkalaisessa sodanjohdossa oli tapahtunut merkittävä muutos, kun kenraali Matthew Ridgway otti Yhdysvaltain 8. armeijan komentoonsa hänen edeltäjänsä Walton Walkerin saatua surmansa jeeppionnettomuudessa.
Saapuessaan Koreaan Ridgway löysi loppuun kulutetun ”haamuarmeijan”, joka vain odotti evakuointia. Ridgway ei hätkähtänyt esimiehensä, YK-joukkojen ylipäällikkönä Koreassa toimineen kenraali Douglas MacArthurin käytöstä. MacArthur antoi Ridgwaylle operaatioissa vapautta, jota hän ei ollut suonut tämän edeltäjälle.
MacArthur vakuutti uudelle komentajalleen, että hän saisi johtaa 8. armeijaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Soul olisi pidettävä hallussa niin kauan kuin mahdollista, mutta ei mottiin jäämisen uhalla.
Ridgway kysyi MacArthurilta, voisiko hän hyökätä, jos näkisi tilanteen suotuisaksi. MacArthur antoi myöntävän vastauksen.
Ridgway oli monessa suhteessa teatraalisen ja kaukaa Tokiosta käsin sotaa johtaneen MacArthurin vastakohta. Karski kenraali tunnettiin tavastaan kulkea etulinjassa kaksi käsikranaattia kiinnitettynä taisteluvaljaisiinsa, mistä hän sai lisänimen ”Tin Tits”.
Ridgway vaati upseereiltaan aggressiivisuutta ja poisti käytöstä ajatuksen jatkuvasta perääntymisestä. Sotilaidensa itsetunnon kohentamiseksi hän laittoi heti komentorakenteen uusiksi ja vaihtoi kuusi kuukautta rintamalla taistelleet divisioonankomentajat uusiin.
Ridgway antoi kaikille komentoportaille ohjeen viettää enemmän aikaa etulinjassa ja vähemmän takalinjan komennuspaikoilla. Toimilla oli välitön vaikutus moraaliin.
Kiinan liittyminen sotaan oli muuttanut Korean sodan luonteen, kun poliittiset johtajat yrittivät estää sodan laajenemisen. Yhdysvaltain armeija siirtyi hyökkäävästä asenteesta suojautuvaan ja viivyttävään taisteluun.
Ridgway teki kuitenkin ison taktisen muutoksen ottamalla nostamalla tykistön käytön uudelle tasolle. Kiinan kärsimät tappiot alkoivat kasvaa, ja ne nousivat erittäin suuriksi heidän puskiessaan hyökkäysaaltojaan kohti koordinoitua tykistötulta.
”Ridgwayn lihamyllynä” myöhemmin tunnetussa taktiikassa painopiste siirrettiin nopeisiin aluevaltauksiin pyrkimisen sijasta vihollisen tuhoamiseen ylivoimaista tykistöä ja ilmavoimia hyödyntäen.
Jokaista kukkulaa ja laaksoa moukaroitiin tykistöllä ennen etenemistä, eivätkä kiinalaiset päässeet iskemään suosimansa taktiikan mukaisesti sivustasta.
Tavoitteena oli yksinkertaisesti tappaa mahdollisimman monta vihollista suhteessa omiin tappioihin. Kiinalaisten ”ihmisaalto-hyökkäykset” muuttuivat katastrofaalisiksi, kun ne juoksivat suoraan keskitettyyn tykistötuleen.
Ridgwayn taktiikka pysäytti kommunistien hyökkäyksen ja mahdollisti Soulin takaisinvaltauksen maaliskuussa 1951. ”Lihamylly” onnistui kuluttamaan Kiinan ja Pohjois-Korean joukkoja niin raskaasti, että osapuolet päätyivät lopulta pattitilanteeseen 38. leveyspiirin tuntumaan, mikä johti myöhemmin aselepoon.
Kun presidentti Harry S. Truman erotti MacArthurin komentajan tehtävästä tämän vihjailtua ydinaseen käyttämisestä Koreassa, Ridgway peri hänen paikkansa. Ridgway seurasi myös presidentiksi valittua Dwight D. Eisenhoweria Naton Euroopan-joukkujen komentajana.
Uransa aikana Ridgway tunnettiin poikkeuksellisena johtajana, joka nautti niin alaistensa, vertaistensa kuin esimiestensäkin kunnioitusta. Kenraali Omar Bradley kuvaili Ridgwayn työtä Korean sodan suunnan kääntämisessä ”maavoimien historian suurimmaksi henkilökohtaisen johtajuuden saavutukseksi”.
Ridgway kuoli 98-vuotiaana kotonaan Pittsburghissa 26. heinäkuuta 1993.