Lukijalta: Puuvoiman hyvä pysyä edelleen vahvimpana perusvoimanamme
Uusiutuva energia perusvoimana mielletään tänään usein vain tuuli- ja aurinkovoimaksi tai maalämmöksi. Ajatus on hivenen harhaantunut, sillä perusvoimaksi laskemme ne energian lajit, joista saamme vuosittain vähintään kymmenen prosenttia koko energian tarpeestamme.
Metsistä saimme sata vuotta sitten valtaosan energiastamme. Sitten öljy aloitti nousunsa. Se ohitti puun 1964. Molemmat olivat silloin perusvoimaa 39 prosentilla.
Öljy nousi lopulta aina 61 prosenttiin, vuonna 1973. Metsäenergia puolestaan painui alle 15 prosentin vuonna 1977. Se pysyi silti perusvoimana.
Suuri muutos käynnistyi vuoden 1973 Lähi-Idän Jom Kippurin sodasta ja sen aiheuttamasta öljykriisistä. Kriisi huolestutti päättäjiämme. Mistä saamme lämpöä ja sähköä, jos maailmanpolitiikan uusi kriisi pysäyttää tuontiöljyn?
Maa- ja metsätalousministeri Johannes Virolainen päätti 1978 nimetä aihetta pohtivan energiametsätoimikunnan. Sen tehtäväksi tuli suunnitella uudentyyppinen, kotimainen puuvoima ulkomaisen fossiilivoiman vaihtoehdoksi. Toimikuntaa vetämään hän asetti Metsäntutkimuslaitoksen professori Olavi Huikarin.
Toinen merkittävä jakso oli 1990-luvun alku. Joensuun yliopistoa pyydettiin vetämään erityishanketta nimeltään Itä-Suomen Puuvoima -ohjelma.
Sen myötä käytiin läpi kaikki Itä-Suomen vähintään kaukolämpöä tarvitsevat taajamat ja mitä mahdollisuuksia puuvoimalla niille olisi. Tyyppiesimerkiksi tuli niin sanottu Kuhmon malli.
Kuhmon kaupunkiin valmistui 1990-luvun alussa uuden sukupolven voimalaitos. Sekä kaukolämpöä että sähköä tuottava voimala nousi Kuhmo Oy:n sahan viereen. Saha toimitti valtaosan voimantuotannon raaka-aineesta. Se oli tyypillisesti sahanpurua ja kuorijätettä.
Sahausjätettä jatkettiin Kuhmon metsistä korjattavalla puulla: hakkuutähteellä, pienpuulla ja muuten ennen kaupaksi käymättömällä ensiharvennuspuulla.
Puuvoima lähti nousuun, etenkin Itä-Suomessa mutta myös koko maassa. Merkkivuodeksi tuli 2012, kun puu kiri kiinni öljyn. Saimme silloin molemmista energialähteistä 24 prosenttia.
Sittemmin puuvoima on vahvistanut etumatkansa. Vuoden 2025 kolmella alkuneljänneksellä saimme puusta 29 prosenttia ja öljystä 18. Ydinvoiman prosentti oli 26.
Toisen maailmansodan jälkeen vahvistettu vesivoima tuottaa tänään vain 3,4 prosenttia koko energiastamme. Tuulivoima nousee suhteellisesti nopeimmin. Saimme siitä 5,7 prosenttia, silti selvästi vielä alle perusvoiman tason. Aurinkosähkö on alle prosentin sarjassa.
Tuulivoiman kanssa on noussut myös tuontisähkö. Nettosähkön osuus oli vuonna 2025 tasolla kaksi prosenttia. Koska tuulisähköä ei voi varastoida, joudumme tuomaan varmuussähköä yhä enemmän ulkomailta.
Kiusalliseksi kuvion tekee kansantalous. Joudumme ostamaan tuontisähkön ulkomaan lisävelalla.
Energiametsätoimikunnan 1970-luvulla käynnistämä puuvoiman kehittäminen teki siitä kansantaloudelle vahvimman energian.
Puuvoiman ilmastouusiutuvuus on ylivoimainen fossiiliöljyyn, kivihiileen ja maakaasuun verrattuna. Puuvoiman puhtaus on ylivoimainen ydinvoimaan verrattuna. Kotimaisen puuvoiman velkajarru on omaa luokkaansa tuontienergiaan verrattuna.
Puuvoimaa ei tulisi unohtaa. Eiköhän kehitetä sitä edelleen.
Veli Pohjonen
maatalous- ja metsätieteiden tohtori, metsänhoitotieteen dosentti Helsingin yliopistossa
metsätalouden energiatuotannon emeritusprofessori Joensuun yliopistossa
energiametsätoimikunnan sihteeri 1980-luvun alussa
Kuusamo
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/