Ulkopolitiikan realismi, kansainvälinen oikeus ja etupiirien paluu
Uutiset Yhdysvaltojen sotilaallisesta iskusta Venezuelaan sekä presidentti Nicolás Maduron ja hänen vaimonsa vangitsemisesta ovat herättäneet Suomessa vilkasta ja ristiriitaista keskustelua.
Kommentointi on jakautunut kolmeen teemaan: valtionjohdon varovaisuuteen, kansainvälisen oikeuden loukkauksiin ja vaatimuksiin ulkopoliittisesta realismista.
Yhdestä asiasta keskusteluissa löytyy yksimielisyys: Maduro on hallinnut maatansa vailla todellista legitimiteettiä, eikä hänen paluunsa valtaan ole kenenkään toivelistalla. Tämän toteamisen perään onkin sitten enemmän puntarointia puolesta ja vastaan.
Suomen ulkopoliittinen johto ei ole suoraan tuominnut Yhdysvaltojen hyökkäystä. Presidentti Alexander Stubb ja hallituksen kokoomuksen ulkopolitiikan värisuora ovat kuitenkin tunnistaneet suurvallan rikkoneen kansainvälistä oikeutta ja peräänkuuluttaneet kaikkien valtioiden vastuuta sen kunnioittamisesta. Kieli keskellä suuta kommentointi on tuonut tuulahduksen menneiltä vuosikymmeniltä.
Moni on perustellut varovaisuutta realismilla: Yhdysvaltoja ei kannata ärsyttää, kun oma turvallisuutemme nojaa sen tukeen. Ajatus ei ole vieras Suomen historiasta.
Tasapainottelu suurvaltojen välissä muistuttaa ajoittain historiamme suomettumista – tällä kertaa idän sijasta lännen suuntaan. Siinä ajankohdassa ainakaan parempia vaihtoehtoja ei juuri ollut. Tulevaisuus kertoo, miltä tämän päivän varovaisuus tulee näyttäytymään.
Etupiiriajattelu on palannut suurvaltapolitiikan keskiöön, mikä on aina ollut huono kehityskulku pienille valtioille.
Silti YK:n peruskirjan rikkominen on kiistaton tosiasia. Jos suurvalta voi rikkoa sääntöjä ilman seuraamuksia, se antaa samalla oikeutuksen etupiiriajattelulle myös muille. Tätä kehitystä on vaikea pysäyttää.
Samalla on todettava, ettei Kiina tai Venäjä ole toiminut pidättyvästi omilla vaikutusalueillaan. Etupiiriajattelu on palannut suurvaltapolitiikan keskiöön, mikä on aina ollut huono kehityskulku pienille valtioille.
Presidentti Donald Trump nosti hyökkäyksen motiivit poikkeuksellisen avoimesti nähtäville puhuessaan julkisesti amerikkalaisille kuuluvasta öljystä ja amerikkalaisten yhtiöiden roolista sen hyödyntämisessä. Myös taistelu huumeita vastaan verhoaa etupiiripolitiikan, jonka ytimessä ovat luonnonvarat.
Huolestuttavaa on se, ettei tämä logiikka näytä rajoittuvan Venezuelaan. Trumpin viikonloppuna toistuneet puheet Grönlannin ”tarpeellisuudesta” Yhdysvalloille turvallisuussyistä osoittavat ajattelutavan, jossa kansainvälinen oikeus väistyy suurvallan oman edun tieltä. Se on suunta, joka horjuttaa koko maailmanjärjestystä.
Suomi jatkanee perustellun varovaista linjaansa EU:n riveissä. Etupiirien vahvistuessa maailmalla EU:n on otettava haltuun oma itsemääräämisoikeutensa ja riippumattomuutensa.
Kyse on Euroopan uskottavuudesta. EU:n toimivalta turvallisuuspolitiikassa on kuitenkin heikko ja yhteisen ulkopoliittisen tahdon muodostaminen on aina ollut vaikeaa. Toisen maailmansodan raunioille perustetun unionin pitää katsoa peiliin.
Emme voi ikuisesti tukeutua muihin oman turvallisuutemme varmistamisessa.