Piikki ei ole auki

Julkisuudessa on esiintynyt huolestuneita puheenvuoroja sote-uudistuksen toteuttamisesta. Huolta kannetaan siitä annetaanko markkinavoimille liikaa tilaa ja onko veronmaksajien piikki auki.

Samalla kuitenkin myönnetään, että sote-menojen nousupaine edellyttää yksityisen sektorin tehokkuuden ja tuottavuuden hyödyntämistä.

Heti alkuun on painokkaasti todettava, ettei piikki yksityisille palveluille ole sote-uudistuksessa auki.

Toinen keskeinen huomio on se, että tulevissa maakuntavaaleissa valitaan päättäjät, joilta on voitava vaatia tilaamisen ja ostamisen syvempää osaamista.

Maan hallitus on sote-linjauksissaan lähtenyt siitä, että asiakkaille taataan valinnanvapaus, mutta tietyissä rajoissa.

Perusterveydenhuollossa ja vastaavissa sosiaalipalveluissa asiakkaalle osoitetaan ”sotekeskus”, jonka voi vaihtaa vuoden välein. Keskukselle asetetaan palvelujen laajuudesta ja laadusta tietyt kriteerit.

Vuoden välein tapahtuva mahdollinen vaihtomahdollisuus tuo palveluihin laatukannusteen. 

Vaativassa erikoissairaanhoidossa ja sosiaalipalveluissa asiakkaan valinnanvapaus on tätä rajoitetumpi.

Asiakas voi valita hoitopaikan maakunnan hyväksymistä palveluntuottajista vasta sen jälkeen kun maakunta on todennut palvelujen olevan tarpeen. Maakunta toimii portinvartijana.

Maakunta toimii portinvartijana. 

Lisäksi lakiin on kirjattu soteyhtiöille yhteiskuntavastuusta.

Yritysten tulee kertoa paljonko ja mihin maahan ne maksavat veroa. Myös julkisuuslaki velvoittaa heitä, vain liikesalaisuudet ovat sen ulkopuolella.

Maakuntia myös edellytetään yhtiöittämään ne palvelut, joille löytyy alueelta yksityistä palvelutarjontaa. Päättäjille halutaan tarjota mahdollisuus kilpailuttaa palveluja ja samalla välttää nykyisten palvelujen sementointi toteutettavaksi vain julkisen sektorin toimesta.

On totta, että palvelujen kilpailuttamisesta päättäminen ja aitoon valinnanvapauteen pyrkiminen ei ole helppo tehtävä.

Tulevat päättäjät – maakuntavaaleissa 2018 valittavat – valtuustojen ja hallitusten jäsenet ovat paljon vartijoita. Heiltä on voitava olettaa ja vaatia nimenomaan tilaamisen ammattitaitoa ja markkinamekanismien tuntemusta.

Ideologinen kiilusilmäisyys – kumpaan suuntaan tahansa – olisi hyvä jättää vähemmälle ja pitää tärkeimpänä tavoitteena aidon valinnanvapauden turvaamista. 

Sote on tärkein uudistus julkisen talouden tervehdyttämisessä.

Tarvitaan myös erikoistumista ja tietotekniikan mahdollisuuksien hyödyntämistä.

Niin julkisen kuin yksityisen kustannukset tulee avata, jotta päättäjällä on aito mahdollisuus verrata ja valita. Yksityinen sektori on hyvä julkisen sektorin kirittäjä.

Tärkeä on muistaa ja alleviivata veronmaksajien intressiä. Soten tavoitteena on palvelujen turvaaminen, mutta myös kustannusten nousupaineen taittaminen.

On ensiarvoisen tärkeää, ettei soten yhteydessä synny vastakkainasettelua julkisen ja yksityisen sosiaali- ja terveydenhuollon välille. Molempia tarvitaan ja molemmissa työskentelee korkean ammattitaidon osaajia.