Yksin ei ole hyvä olla
Luin uudelleen Ian Bremmerin kirjaa ”Every Nation for Itself”.
Kirja tuntuu olevan ohjenuorana monelle päättäjälle nykymenossa, jossa protektionismi on kasvussa ja liian moni katsoo omaa lyhyttä etuaan. Yhteistyö ei ole muodissa.
Suomen rooli on kirkas. Olemme aina olleet monenkeskisen maailman rakentavia tekijöitä oli sitten kysymys YK:sta, WTO:sta tai Euroopan Unionista.
Yhteistyötä tehdään myös Naton kanssa kumppanuusperiaatteella ja sen päälle puolustuksessa monipuolisesti kahdenvälisesti. Se on pienen maan etu.
Voi vain kuvitella mikä olisi Suomen kauppapoliittinen voima ilman EU-jäsenyyttä nykymaailmassa.
Sen sijaan maamme on aktiivinen toimija EU:ssa ja haemme EU:lle entistä aktiivisempaa kauppapoliittista roolia.
Jos USA ei halua neuvotella EU:n kanssa, EU käänsi katseet Kanadaan, Japaniin ja Latinalaiseen Amerikkaan. Ja tulosta on syntynyt.
Mutta toive EU:n ja Yhdysvaltojen kauppasuhteiden elvyttämisestä elää vaikka juuri nyt elämme haastavia aikoja.
Suomelle monenkeskinen yhteistyö on itsestäänselvyys. Suomi tunnetaan rakentavana ja aktiivisena kumppanina.
Myös EU on uuden kynnyksellä – ainakin toivomme niin. EU on ollut alisuorittaja kilpailukyvyssä ja kansainvälisenä toimijana.
Ranska Macronin johdolla hakee uutta johtajuutta. Jos ja kun Saksa lähtee mukaan, Suomen on syytä olla hereillä ja oikeassa vaunussa eteenpäin menevässä junassa. Pysäkille ei ole varaa jäädä.
Suomen EU-rooli on kasvamassa tulevan puheenjohtajuuden myötä 2019. Matka sinne tulee hyödyntää hyvin nostamalla Euroopalle yhteisiä nimittäjiä – vapaakauppa, sisämarkkinoita, kiertotaloutta ja tekoälyn hyödyntämistä.
Puheenjohtaja ei aja omia kansallisia etujaan vaan hakee koko Euroopan etua.
Suomi tunnetaan rakentavana ja aktiivisena kumppanina.
Suomi on aktivoitunut monilla EU:n rintamilla.
Hyvä niin. Suomen pitää olla niissä pöydissä, joissa haetaan ratkaisuja. Jarrumiehen asenne veisi meidät marginaaliin.
EK esittää, että puheenjohtajuusvuoden teemaksi otettaisiin ”Älykäs ja avoin Eurooppa”.
Älykäs kuvaa hyvin innovaatiomyönteistä Eurooppaa, jossa uusi kasvu rakentuu tekoälyn, ja digitalisaation hyödyntämiselle sekä resurssiviisaan kiertotalouden varaan.
Avoin puolestaan kertoo kantamme vapaakauppaan ja liikkuvuuteen – oli sitten kysymys pääomista, tavaroita, ihmisistä tai ideoista. EU voi tehdä paljon enemmän kansalaistensa turvallisuuden eteen vaikkapa yhteistyöllä torjuessaan terrorismia tai hallitessan pakolaistulvaa inhimillisellä tavalla.
Englannin eron myötä EU:sta poistuu yksi Suomelle läheinen kumppani monissa asioissa.
Meidän tulee olla entistäkin aktiivisempia hakemaan uusia kumppaneita yhteiseen rintamaan. Pohjoismaat ja Hollanti ovat luontaisia kumppaneita meille, miksei Baltian maatkin.
Pohjoisen Euroopan on aika nostaa profiilia.
