Arvio keskustan vaalituloksesta
Ennen vaaleja keskustan vaalitilanne tiivistettiin muotoon: 100 000 aiemmin keskustaa äänestänyttä mietti seuraavaa. Äänestääkö ollenkaan; äänestääkö keskustaa; äänestääkö protestiksi perussuomalaisia vai äänestääkö kerta kaikkiaan jotakuta muuta puoluetta.
Vaalitulos osoittaa kaikkien poisäänestämisen vaihtoehtojen toteutuneen. Perussuomalaiset ovat tällä hetkellä maakuntien suurin puolue Lappia myöten. Ja etelän väkirikkaissa maakunnissa keskusta leimautuu maaseudun puolueeksi.
Vaalien voittajilla on nyt vastuu ratkoa asioita. Nämä puolueet tulevat näkemään, kuinka vaikeaa Suomen kuntoon saaminen on. Ei kulu vuottakaan kun seuraava hallitus on erinomaisen epäsuosittu. Tällä vaalituloksella ja näillä vaalipuheilla keskustalla ei ole kansanvallan mukaista syytä mennä hallitukseen.
Keskustasta itsestään riippuu, tunnistaako se tilansa. Tuleeko se houkutelluksi hallitukseen, käpertyykö se tuskissaan luolaansa vai uudistuuko se.
Vaalitulokseen vaikuttaneet syyt ovat monitasoisia. Vastatuuli näkyi jo siinä, että keskusta ei saanut ehdokkaiksi montaakaan uutta kasvoa saati julkisuuden henkilöä.
Suurin syy on yhteiskuntarakenteellinen. Keskustan perinteinen elinkeinollinen, ammatillinen ja alueellinen pohja murenee.
Maassamuutto tyhjentää keskustan vahvoja alueita. Kansanedustajapaikat siirtyvät itäpohjoisista vaalipiireistä etelän vaalipiireihin. Keskusta on jäänyt hiipivän rakennemuutoksen alle.
Aiempia äänestäjiä on joko kuollut tai he ovat passivoituneet havaitessaan, ettei yksi puolue pysty voittamaan alueita tyhjentävää fossiilikapitalismin logiikkaa.
Keskustan muinoin kuuluisasta järjestökoneistosta on jäljellä ehkä 10 henkeä per kunta, siis suunnilleen 4000 aktiivia. Tämä väki pystyi tekemään kovassa vastatuulessa tämäntasoisen vaalituloksen.
Kaukaa historiasta kaatui nimenomaan keskustan päälle kekkoslaisen ulkopolitiikan ja myöhemmän vakauspolitiikan varjo. Tätä impulssia on vaikea täsmällisesti määritellä, mutta sillä on merkitystä. Sitä, että Nato on vain jatkoa Suomen ikiaikaiselle reaalipolitiikalle, ei kovin laajasti ymmärretä.
Sosiaalisen median puolella keskusta on kaikesta tahdostaan huolimatta heikko.
Keskustan tämän hetken ongelma on, ettei se ole osannut valita: myötäilläkö perussuomalaisia vai haastaako perussuomalaiset ideologisen ristiriidan kautta. On yritetty olla kuin PS:ää ei olisi. Ongelmaa ei ollut, kun alueiden asujille ei ollut kuin yksi vaihtoehto, nimittäin keskusta.
Kun keskustan rinnalla on toisena vaihtoehtona tuohtumukseen ihmisiä yllyttävä PS, lamautuu ihminen täsmälleen sosiologian ristipainehypoteesin mukaisesti. Kun yllytys sähköisissä medioissa jatkuu, ottaa osa väkeä PS-puheen todesta.
Yksi vaikuttaneista tekijöistä on, että keskustan asema medioiden maailmassa on heikko. Maakuntalehdet eivät enää hiljaisella sopimuksella tue keskustaa, vaan pyrkivät alleviivatusti miellyttämään kaikkia.
Maaseudun valtalehti ratkaisee valinnoillaan, mikä on maaseudun itsetajunta. Sosiaalisen median puolella keskusta on kaikesta tahdostaan huolimatta heikko.
Perussuomalaiset ovat somessa kommentointimyllyn ja videotuotannon osalta aivan eri tasolla kuin muut puolueet. PS tuottaa Youtubeen prapagandistisia jaksoja, joissa autuaasti sotketaan totuus ja harha, tiede ja tieteenvastaisuus. Tiktokia he käyttävät kuin varhaisteinit.
Algoritmit syöttävät somessa propagandavideoita ihan tavallisten aihetunnisteiden pohjalta. En ole tunnistanut Youtubesta yhtäkään keskustataustaisin voimin tuotettua asiakertomusta.
Toisaalta vihreitä tai kokoomusta sympatisoiva nuorten toimittajien maailma lavastaa tietoisesti, tahattomasti tai laiskuuttaan nimenomaan keskustan konservatiivisen luonnontuhoojan rooliin. Tästä ei voi valittaa mihinkään instanssiin. Ainoa korjauskeino on osata luonto- ja ympäristöasiat mediamaailmaa paremmin. Tämä on alue, joka vaatii keskustalta organisointia.
Valtiovarainministerin salkkua neljä vuotta kantaneen puolueen on vaikeaa vaatia uutta talouspolitiikkaa.
Vaalitilanteessakaan ei ollut tekijöitä, jotka olisivat suosineet keskustaa.
Valtiovarainministerin salkkua neljä vuotta kantaneen puolueen on vaikeaa vaatia uutta talouspolitiikkaa. Sitä, että yritysten ja yrittäjien asiaa ei neljään vuoteen heikennetty, ei vaaleissa arvostettu.
Talousteema kaksinapaistui oikeiston ja vasemmiston väliseksi varjonyrkkeilyksi, johon keskusta ei päässyt mukaan. Loppuvaiheessa – draaman lakien mukaan – media määritteli vaalin pääministerivaaliksi.
Moni äänesti taktisesti kokoomusta äänestääkseen Sanna Marinin pois pääministerin paikalta. Mitä etelämpänä Suomea oltiin, sen selvempi oli tämä efekti.
Vaalitulokseen vaikuttaa aina myös puolueen oma agenda. Keskustan viestiksi ei riitä, että olemme välissä.
Puolueen pitää tuottaa poliittisen keskusteluun aloitteita, jotka jakavat mielipiteitä puolueen hyväksi. Pitää nostaa esiin tärkeitä asioita, joita muut vastustavat.
Koska vastustuksesta syntyy kannatuksen ymmärrys. Pitää myös olla riittävän konkreettinen: puolustaa biokaasua, kuituverkkoa, aurinkopaneeleja, hiilensidontaa, kouluja. Vaalityössä pitää myös huolehtia jaksamisesta. Uupunut ihminen ei ole parhaimmillaan.
On suuri vaara, että ikääntyvä keskustaväki muuttuu luonnostaan konservatiiviseksi ja ennen pitkää vastustaa kaikkea. Kuitenkin puolue elää, jos se pystyy katsomaan eteenpäin ja tuottamaan ratkaisuja ja uudistuksia.
Kaikki uudet asiat ovat aluksi vähemmistössä ja enemmistö vastustaa niitä. Vaalitulos on nyt sellainen, että keskustalla pitäisi olla neljä vuotta aikaa ja energiaa järjestötoiminnan uudistamiseen sekä asiakysymysten ennakoivaa valmisteluun.
Se helpoin, että keskusta ryhtyy vastustamaan hallituksen tekemisiä ei riitä.
Tilanne on siis sellainen, että keskusta ei selviä tästä politiikkaa tekemällä. Uudistusten suunnankin voi tunnistaa helposti: jokainen haastattelee omia lapsiaan ja kysyy näiltä, millainen olisi sellainen keskusta, jota nämä olisivat valmiita äänestämään.
Riipumatta siitä, missä lapset asuvat.