Paikoillanne, valmiina, aluevaalit…
Suomi on historiallisen soteuudistuksen toteutumisen kynnyksellä, kun alkuvuodesta järjestettävät aluevaalit tai tuttavallisemmin maakuntavaalit lähestyvät. Edelliset keskustalle rohkaisevat vaalit on vasta käyty ja moni vetää ansaitustikin nyt hieman happea. Laakereille ei kuitenkaan sovi jäädä lepäämään, sillä tulevat sotevaalit ovat jopa sisältöäänkin merkityksellisemmät.
Keskustalainen vaalikoneisto on viritettävä uuteen iskuun, sillä sosiaali- ja terveysministeri Kiurun ristimä hyvinvointialue ei tule jäämään nykyiseen muotoonsa. Johtoajatuksen on oltava nyt ja jatkossakin se, että aluehallintojen tehtäväkenttää kehitetään ja siihen liitetään tulevaisuudessa maakuntien tehtävät.
Vaalit ovat myös valmistautumista ja pohjien luomista tulevaisuuden maakunnille. Se tarkoittaa sitä, että demokraattisesti, vaaleissa suoraan valituille maakuntavaltuutetuille tulee myös valtaa päättää esimerkiksi Euroopan unionin aluekehitysrahoista – se on merkittävää oman alueen kehittämistyötä parhaimmillaan! Toki aluevaalit merkitsevät joillekin ehdokkaille myös seuraavien eduskuntavaalien esinäytöstä.
Puoluegallupit näyttävät keskustalle pienoista myötätuulta, vaikka edellisten eduskuntavaalien kannatustasoon on vielä ponnisteltavaa. Kannatusta on pyrittävä laajasti kasvattamaan muun muassa yrittäjien, nuorten ja kaupunkilaisten keskuudessa. Positiivista on kuitenkin se, että perinteisistä puolueista keskustalla on jäsenistössään eniten naiskannattajia heti vihreiden jälkeen. Mielikuva ukkoutuneesta puolueesta onkin vanhakantainen ja harhaanjohtava – varsinkin kun vertaillaan perussuomalaisten sukupuolijakaumaa, jossa miehiä on peräti kolme neljäsosaa.
Menestys tulevissa tammikuun vaaleissa ratkaistaan paljolti hyvällä ehdokasasettelulla ja kovalla työllä. Samoilla eväillä pärjättiin myös ennusteita paremmin kuntavaaleissa. Tulevat maakuntapäättäjät pääsevät tärkeään rooliin luomaan toimintakulttuuria ja edellytyksiä aitojen tulevaisuuden maakuntien varalle. Maakuntavaalit – HEP!
