Naton vahvistuminen vaatii panoksia Pohjolan liikennejärjestelmiin

Ruotsin lippu nousi komeasti Naton lippusalkoon merkiksi naapurimme jäsenyydestä yhteisessä puolustusliitossa. Vaikka emme ”yhtä jalkaa” Natoon päätyneetkään, on tärkeintä, että Suomi ja Ruotsi ovat osa turvallisuutta ja vakautta luovaa puolustusliittoa.

Nyt koko Pohjola puolustautuu yhdessä ja toisiamme turvaten.

Kokonaisturvallisuus ja varautuminen ovat oikeutetusti ottamassa tilaa EU:n päätöksenteossa tähän asti hallinneelta vihreältä siirtymältä.

Menemättä lainkaan Naton tai kansallisten puolustusjärjestelmien tonteille, on olemassa valtaisa määrä eri politiikan sektoreita, joilla on vahvat turvallisuus- ja puolustuskytkökset. Yksi selkeimmistä on liikennepolitiikassa paljon keskusteluttavat liikkuvuus ja saavutettavuus sekä huoltovarmuusyhteydet.

Parlamentin liikennevaliokunnan jäsenenä toivoisinkin, että Pohjolan alueella käännettäisiin vahvemmin huomiota tie- ja liikennehankkeisiin.

Ukrainan taistelukentiltä on nähty, miten valtavan tärkeitä ovat toimivat joukkojen huoltoyhteydet, sotilasavun toimitusreitit kuten myös viennin ja tuonnin väylät. Vastaavien yhteyksien osalta olisi syytä Suomessa ja koko Pohjolassa avata laajaa keskustelua.

EU sisällytti jo ennen sotaa nykyiseen seitsemän vuoden rahoituskehykseen sotilaallisen liikkuvuuden, Military Mobility -kokonaisuuden. Suomi sai nyt alkuvuodesta n. 40 miljoonaa euroa sotilaallisen liikkuvuuden hankkeisiin. Kyseessä on kuitenkin lähinnä nykyisen infran korjausvelan tasoittaminen siltoja korjaamalla tai tietyn junaradan peruskorjauksella.

EU:n jäsenmaiden hallitusten ja unionin olisi yhdessä pohdittava hankkeiden kantavuutta, kuten Suomen jäämeren junayhteyttä tai jopa merenkurkun siltayhteyttä. Arktisen alueen merkitys tulee kasvamaan ja nopeita ja toimivia yhteyksiä Jäämeren rannalle on oltava.

Sotilaallisen liikkuvuuden parantaminen tuntuu kalliilta rauhan aikana, mutta sen tekemättä jättäminen voi koitua kriisin aikana kohtalokkaaksi.

Orpon omasta siltarummusta, eli kalliista Turun tunnin junasta voitaisiin ohjata varat kriittisempiin huoltovarmuutta, sotilaallista liikkuvuutta sekä vientiä edistäviin hankkeisiin ja perusväylänpitoon.

Pohjolan sotilaallisen liikkuvuuden parannuksiin panostetut eurot ovat osa ennaltaehkäisevää pidäkettä ja edellytys, jotta Euroopan puolustaminen myös täällä on mahdollista.