Halla-aho pakottaa maahanmuuton vaaliagendalle

Perussuomalaisten kannatus on tuoreessa gallupissa kovassa nousussa.

Nousua selittää maahanmuuttajataustaisten tekemät julmat rikokset, mutta poliittinen pommi on muhinut jo toissakesästä saakka. Silloin Jussi Halla-aho syrjäytti Timo Soinin perintöprinssin Sampo Terhon perussuomalaisten johdosta.

Muut puolueet ovat poissulkeneet perussuomalaiset etukäteen hallitusvastuusta, mikä antaa Halla-aholle Suomen oloissa poikkeuksellisen vapaat kädet. Perussuomalaisten ei tarvitse murehtia kabinettikelpoisuuttaan muiden puolueiden silmissä eikä näin ollen varoa rasistisiakaan kantoja.

Ja kun ammentaa kannatuksensa suuresta nukkuvien joukosta, ei tarvitse pelätä vieraannuttavansa ”vanhoja” äänestäjiä kärjekkäillä kannoilla.

Muille kysymys on vaikea.

Suomea sitovat useat eurooppalaiset ja kansainväliset sopimukset maahanmuutto- ja pakolaiskysymyksissä. Perussuomalaisia vastaan ei pidä taistella populismilla, mutta ihmisten huoliin on vastattava.

Ennustan kokoomuksen valitsevan taktiikakseen kahdet rattaat: he pyrkivät pitämään yllä kuvaa kansainvälisestä, urbaanista ja liberaalista puolueesta, mutta samaan aikaan roolittavat muutamille poliitikoille tiukemman linjan puheenvuoroja. Puhemies Paula Risikko jo väläyttikin viime viikolla mahdollisuutta perua myönnettyjä oleskelulupia.

SDP:lle kysymys on vaikea, koska puolueesta löytyy selkeimmin kaksi kilpailevaa suuntausta: vahva globaalia solidaarisuutta edustava linja ja tiukempi, protektionistinen suuntaus, joka vastusti työperäistä maahanmuuttoa jo Suomen EU-neuvottelujen aikaan. Nyt leimahtanut keskustelu on omiaan nostamaan vanhat jakolinjat uudelleen esiin.

Vihreät tulevat asettumaan selkeimmäksi vastavoimaksi halla-aholaisille. Pekka Haavisto voi puolustaa korkealla profiililla Suomen nykyistä linjaa ja vaatia lisää resursseja kotouttamiseen. Keskustelu polarisoituu helposti perussuomalaisten ja vihreiden välille.

Mikä on keskustan vastaus?

Sillä hiljaisella enemmistöllä, joka haravoi pihansa, hoitaa lapsensa ja katsoo vähän naapurinkin lasten perään, on myös mielipide maahanmuuttoon. Se karttaa äärimielipiteitä mutta ratkaisee käytännössä, miten uudet tulijat Suomeen kotiutuvat. Keskustan pitää puhua tälle joukolle.

Suomalaiset eivät ole mitään tähtilipun heiluttajia, mutta haluavat kyllä auttaa sodan jaloista pakenevia. Monet meistä ovat evakkojen jälkeläisiä. Pienen reunamaan kansalaisina ymmärrämme myös kansainvälisen ja vapaan kaupan edut.

Eurooppalaiset ratkaisut pitää saada aikaan niissä asioissa, joissa siitä on lisäarvoa, mutta luottamus syntyy pienemmissä yhteisöissä. Monet arkiset asiat tapahtuvat tai jäävät tapahtumatta lähiyhteisöissä. Työpaikoilla, urheiluseuroissa, iltapäiväkerhoissa, vanhempainyhdistyksissä. Ne kannattelevat yksilöitä ja luovat turvaa.

Uudet tulijat pitää saada näihin yhteisöihin mukaan. Oma lähiyhteisö ja työ ovat parasta kotouttamispolitiikkaa. Työnsyrjään kiinni, oppimaan kieltä, pelaamaan jalkapalloa. Näitä edellytyksiä keskustan tulee vahvistaa.